Alttoterveisiä brittikuorokentiltä

07.11.2018 Somnium Ensemble Kuorolaiset

Somniumissa on aikojen alusta kollektiivisesti fanitettu englantilaista musiikkia ja brittikuoroja. Tällä hetkellä kuoromme johdossakin on britti, kun siirryimme nyt muutamaksi kuukaudeksi vierailevan johtajan George Parrisin huomaan. Somniumissa useita vuosia alttoa laulanut Aino Kytölä muutti runsas puoli vuotta sitten Lontooseen ja sukelsi englantilaiseen kuorokulttuuriin. Tässä kuorokuulumisia naiseltamme Lontoosta!

Viime maaliskuussa minulle tarjoutui mahdollisuus muuttaa Lontooseen. Iso-Britannia kielineen ja kulttuureineen tuntui tarjoavan sopivan matalan kynnyksen kokeilla ulkomailla asumista, joten täällä sitä nyt ollaan!

Lauloin Somniumissa vuodet 2014–2018 ja toimin myös hallituksessa. Somniumlaisuus merkitsi ja merkitsee minulle hyvin paljon. Läheiset ystävyyssuhteet, vinksahtanut hengenheimolaisuus, musiikin tekeminen yhdessä ja treeniafterit ovat olleet perustuksia joihin juurtua ja palata torstai toisensa jälkeen. Somppulaiset eivät turhaan puhukaan elämäntavasta! Kaikista hedelmällisintä on kuitenkin ollut noina vuosina tapahtunut huima musiikillinen kehittyminen. On ollut etuoikeus olla mukana rakentamassa sitä, mitä Somnium on tänään.

Kun puoli vuotta Lontoossa tuli täyteen, tuntui uuden kuoron etsiminen ajankohtaiselta. Haussa oli porukka, joka täyttäisi Somniumin suuret saappaat: halusin taiteellisen ambition olevan korkealla, mutta nipotuksen matalalla; kuoron pitäisi koostua rennoista, samanhenkisistä tyypeistä, jotka haluavat laulamisen ohessa myös pitää hauskaa. En tainnut tajutakaan kuinka paljon kuoroa kaipasin, mutta kun päädyin nykyisen kuoroni Chantagen harjoituksiin, ymmärsin ikävän olleen suurensuuri! Kaikki voinevat samastua ajatukseen, kun pääsee pitkästä aikaa tekemään jotain sellaista mitä ei vaihtaisi mihinkään. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta se on kutkuttava tunne.

Chantage-kuoro on onnistunut lievittämään alton Somnium-ikävää. Kuva: Chantage.org

 

Ensivilkaisulta Chantage ja Somnium ovat hyvin samanlaisia. Molemmat ovat pitkän linjan kuoroharrastajista koostuvia puoliammattilaispoppoita, jotka laulavat haastavaa ja monipuolista a cappella -ohjelmistoa renessanssista nykyaikaan. Chantage on hieman pienempi, eli se vastaa kooltaan enemmän kamarikuoroa, ja Chantage on laulajistoltaan muutaman vuoden vanhempi kuin Somnium.

Siihen yhtäläisyydet jäävätkin, sillä lähemmältä tarkastelulta kulttuurierot ovat valtavat. Iso-Britannia on yksi kuoromusiikin mahtimaita, tyypillisesti lauluharrastus aloitetaan hyvin nuorena ja se jatkuu koulu- ja collegekuorojen läpi aikuisuuteen. Tämä näkyy muun muassa siinä, että laulajien tekninen osaaminen ja nuotinlukutaito ovat monesti huipputasoa. Uusia kappaleita harjoitellaan nopeassa tahdissa, eikä kenelläkään tunnu olevan suurempia ongelmia pysyä kärryillä. Pianoa ei juuri käytetä harjoittelun tukena, hankaliakin harmonioita rakennetaan monasti täysin a cappella.

Lisäksi ihmettelin suuresti, minkä ihmeen takia harjoittelun tuoksinassa laulajat kimpoavat kättään ilmaan tämän tästä. Kuulemma koulukuoroissa opetetaan, että mikäli harjoituksissa mokaa, on suotavaa nostaa käsi ylös sen merkiksi, että on tiedostanut virheensä eikä sen oikaisuun käytetä enää aikaa. Ajankäytön pitääkin olla tehokasta, sillä kokonaisen konsertin valmistamiseen on aikaa keskimäärin viidet kaksituntiset treenit. Onneksi yhdessä asiassa voi aina luottaa brittien lunastavan heihin kohdistuvan stereotypian: treeneissä tauolla on tarjolla teetä ja keksejä!

Kenties silmiinpistävin yksittäinen eroavaisuus englantilaisen ja suomalaisen kuorokulttuurin välillä on, että täällä kuorolauluun kuuluvat korkeat miesäänet. Myös Chantagessa minulla on stemmakaverina miesaltto, mikä tuo sointiin oman erityispiirteensä. Vaikka moni kulttuurinen eroavaisuus ihmetyttää, länsimaisen kuoromusiikin syleilyyn on helppoa ja luontevaa sulkeutua kansallisuuteen katsomatta. Mikä hauskinta, olen saanut huomata myös Kuorolaulajan olevan tavallaan universaali ilmiö. Samat huonot vitsit ja musiikkitieteelliset tai -historialliset pilkunviilailut, somniumiksi ”burgerointi”, ovat olemassaolevia ilmiöitä kulttuurista toiseen, kuten myös laulajien keskinäinen yhteishenki ja treeniafterit pubissa.

***

Olen tosi somniumlaisen tavoin fanittanut tiettyjä englantilaisia ammattikuoroja jo pidempään, mihin suurimpina yksittäisinä vaikuttajina ovat varmasti rakas Tatumme sekä Somniumin puuhamieheksi aateloitu Visa Yrjölä. Ylipäätään Somniumissa oppii erityisellä tavalla rakastamaan englantilaista musiikkia. Siksi oli todella hienoa syyskuussa matkustaa kuulaan aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä Kentiin Tenebrae-kuoroa kuuntelemaan. Kyseessä on Nigel Shortin johtama virtuoosinen huippuensemble, jota Somniumissa on jo pitkään kollektiivisesti ihailtu ja jonka levyjä on kerran jos toisenkin käytetty harjoittelun apuna.

Nyt vuorossa oli ensimmäisen maailmansodan päättänyttä aselepoa muistanut konsertti, johon Short oli valinnut ajallisesti tai teemallisesti sopivaa brittiläistä musiikkia. Ohjelmassa oli muun muassa Edward Elgarin They Are At Rest sekä Hubert Parryn Songs of Farewell, molemmat tuttua ja iki-ihanaa Somnium-ohjelmistoa! Erityisesti Songs of Farewellin laulaminen Somniumissa keväällä 2017 oli unohtumaton elämys joka juurrutti teoksen yhdeksi omista kaikkien aikojen suosikkibiiseistä. Sen kuuleminen autenttisessa katedraaliympäristössä vieläpä Tenebraen kaltaisen kuoron upeana tulkintana nostatti muistot pintaan.

Chantagessa harjoittelemme nyt jouluohjelmistoa, joka on englantilaisittain (ja somniumlaisittain) perinteinen A Hymn To The Virgin’eineen ja Drei Könige’ineen. Odotan joulukuulta myös uutta Tenebrae-elämystä Lontoossa: tällä kertaa vuorossa tulee olemaan A Very English Christmas, jonka repertuaarissa on nimensä mukaisesti saarivaltion joulumusiikkihelmiä Somniumin Ad Mariam -levyltä tuttuine Benedicamus Dominoineen päivineen.

Lokakuussa Chantage oli mukana isännöimässä London International Choral Conducting Competitionia, johon osallistui kansainvälisenä edustajana myös suomalainen kamarikuoro CC FREIA. Kenties pian sallimme musiikin rakentaa siltoja aloittamalla ystävyyskuorosuhteen maanmainion Somnium Ensemblen kanssa!

Aino Kytölä