Ulkona kevät tulee kohisten ja äänimaisema puhkeaa kukkaan. Kuorokenttä on koronarajoitusten edessä silti vielä hiljaa, ja Somnium Ensemblenkin edellisestä konsertista on kulunut jo seitsemän kuukautta. Tammikuussa kuoron taiteellisena johtajana aloittanut Elisa Huovinen suunnittelee kuitenkin jo tulevaa. Pysähdyimme Huovisen kanssa pohtimaan mennyttä kuorovuotta, Somniumia ja suomalaista kuorokenttää.
Elisa Huovinen kuvaa koronapandemian aikaa hyvin vaikeaksi kuoronjohtajalle. Pitkinä jaksoina menneen vuoden aikana harjoituksia on voitu järjestää vain alle kymmenen hengen ryhmissä, jos ollenkaan. ”Enimmäkseen on päässyt vetämään etäharjoituksia, joissa kaikki tuntuu olevan päälaellaan: yleensä johtaja kuuntelee kuoroa ja antaa kuulemansa perusteella palautetta, mutta nyt kuorolaiset joutuvat kuuntelemaan johtajan laulua ja soittoa.”
Kuorolaulua ei ole ilman yhteismusisoinnissa syntyvää akustista, kehollista ja yhteisöllistä kokemusta. Niinpä etäratkaisuissakin luovuuden rajat tulevat pian vastaan. Huovinen näkee kuluneessa vuodessa tosin jotain positiivistakin. ”Nyt on jäänyt paljon aikaa uuden ohjelmiston etsimiseen ja harjoitteluun.”
Somnium Ensemble on joutunut muiden toimijoiden tapaan perumaan kevääksi suunnitellut konserttinsa. Taiteellinen johtaja ja kuoron hallinto ovat kuitenkin tehneet jatkuvasti töitä koronarajoituksiin reagoiden. ”Monenlaista on suunniteltu rajoitusten vaihdellessa: ohjelmistoja pienryhmille, etäharjoitusohjelmaa ja toki koko kuoron harjoituksia, sitten kun ne ovat mahdollisia”, Huovinen kertoo. ”Pitkäjänteinen suunnittelu tietysti pysyy osana työnkuvaa, vaikka lähiharjoitukset ovatkin tauolla. Keväällä 2021 olen tavannut kuorolaisia yksitellen etänä, ja tutustunut laulajistoon sitä kautta.”
Katse kohti syksyä
Kuorolaisille tärkeäksi muistoksi on muodostunut Huovisen viime lokakuussa pikahälytyksellä johtama VocalEspoo -festivaalin avajaiskonsertti. ”Konsertti oli toki jännittävä, koska hyppäsin puikkoihin vasta kenraaliharjoitusta edeltävässä harjoituksessa. Kuoro lauloi hienosti, ja onnistuimme hyvin. Tästä suuri kiitos kuuluu Visa Yrjölälle, joka oli harjoittanut ohjelmiston.”
Espoolaisfestivaalin avauksessa Somnium pääsi pitkästä aikaa jakamaan musiikin ilon pääkaupunkiseudun yleisön kanssa. Maskit ja reippaat turvavälit olivat tulleet tutuiksi jo harjoituksissa, ja tulikaste esityksessäkin oli menestyksekäs. ”Olen edelleen iloinen ja ylpeä siitä, miten kuorolaiset toteuttivat vaativan ohjelmiston niin upeasti maskien kanssa.”
Loppukeväästä somniumlaiset ovat kokoontuneet Huovisen kanssa etäyhteyksin luomaan katsetta jo tulevaan syksyyn. ”Syksyllä kuullaan esimerkiksi Joonas Kokkosen a cappella- kuoromusiikkia säveltäjän 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi yhdessä renessanssi- ja barokkimusiikin kanssa.”
Myös koronatilannetta joudutaan vielä tarkkailemaan. ”Uskon, että kuorolaisille on ensisijaisen tärkeää saada viikoittainen laulurutiini pyörimään. Itse toivon myös saavani tutustua kuorolaisiin vielä paremmin. Tulevaisuuteen on jo suunnitteilla yhteistyöprojekteja eri nykysäveltäjien, festivaalien ja orkesterien kanssa.”
Kuva: Maarit Kytöharju/VocalEspoo
Tällä hetkellä Huovinen työskentelee myös perinteikkään Akademiska Sångföreningenin sekä Suomen Nuorisokuoron taiteellisena johtajana. Somnium Ensemblessa Huovista innostaa erityisesti ammattimuusikoista ja pitkän linjan kuoroharrastajista muodostuvan laulajiston taso. ”Tällaisen kuoron kanssa työskentely on kuoronjohtajalle todella antoisaa. Ohjelmistolla ei ole juurikaan rajoja, koska laulajat ovat niin taitavia.”
Sointikulttuuri kantaa eteenpäin
Huovinen viittaa kuoron perustajan ja ensimmäisen taiteellisen johtajan Tatu Erkkilän työhön soinnin parissa. Se mahdollistaa pitkäjänteisen ja linjakkaan ohjelmistosuunnittelun. ”Korkeatasoista sointikulttuuria toivon voivani jatkaa myös tulevaisuudessa. Ehkä oma kädenjälkeni tulee näkymään eniten ohjelmiston laajentamisessa. Olen ahkera uuden musiikin esittäjä. Toisaalta samalla rakastan länsimaisen taidemusiikin eri aikakausia, enkä tule epäröimään suurten teosten ottamista ohjelmistoon.”
Päivittäisessä kuorotyöskentelyssä Huovinen kertoo kiinnittävänsä paljon huomiota sointiin, intonaation ja rytmiseen tarkkuuteen. ”Samalla ihailen hyvien kuorojen kamarimusiikillisuutta. Johtaja voi tehdä paljon, mutta toisinaan ajattelen, että enemmän merkitsee laulajien oma yhteispeli. Älykäs kuorolaulaja seuraa johtajaa ja aistii samalla kuoron yhteisen hengityksen ja sointimaailman. Niin hän pystyy sulauttamaan äänensä osaksi suurta instrumenttia tinkimättä omasta laulutekniikastaan.”
Huovinen työskentelee myös ammattilaulajana esimerkiksi Helsingin kamarikuorossa ja Sibelius-Akatemian vokaaliyhtyeessä. ”Laulutaito on kaikkein tärkein kuoronjohtajan taito. On hienoa, jos pystyy tarjoamaan vinkkejä mahdollisimman monipuolisesti, koska laulutapoja on yleensä yhtä paljon kuin laulajiakin.” Johtajalle laulajuudesta on hyötyä myös musiikin tulkinnallisessa valmistamisessa. ”On helpompi pyytää laulajilta pitkiä fraaseja tai tietynlaista sävyä, jos on itse ensin kokeillut niiden toimivuutta.”
Kuorolaulu hoitaa sielua
Taiteellisen työn ja kuoronjohdon opettamisen lisäksi Huovinen toimii myös Suomen Kuoronjohtajayhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Yhdistys on ajanut kuoronjohtajien asiaa konkreettisesti esimerkiksi julkaisemalla palkkasuosituksen. Se edistää kuorokulttuuria niin kulisseissa kuin julkisesti, esimerkiksi valitsemalla Vuoden kuoronjohtajan ja kuorolevyn.
”Suomalaisen kuorokentän suurin haaste ja potentiaali on mielestäni samassa sanassa: monimuotoisuudessa”, Huovinen toteaa. ”Maassamme on kymmeniä tuhansia kuoro- ja yhtyelaulun harrastajia, ja jokaisella ryhmällä on omat ominaisuutensa. Niitä määrittävät vaikkapa kuoron ikäjakauma, kuorotyyppi, eri resurssit sekä mahdollinen toimintaa tukeva organisaatio.”
Tuhansien kuorojen maassa kuoronjohtajienkin joukko on yhtä monipuolinen kuin kuorojen ympärille muodostunut rakenne. ”Monimuotoisuutta on välillä haastavaa yhdistää yhteen rintamaan, mutta toisaalta se tekee kentästä mielenkiintoisen ja helposti lähestyttävän. Hämmästyn kerta toisensa jälkeen, miten taitavia ja monipuolisia johtajia joukostamme löytyy ja miten kullakin on omat upeat vahvuutensa.”
Somniumin yleisöä Huovinen haluaa lopuksi muistuttaa siitä, ettei kuoromusiikki katoa mihinkään – edes pitkässä hiljaisuudessa. ”Maailmanhistoriassa tautiepidemiat eivät ole ennenkään tukahduttaneet musiikkia ja laulamista. Kannattaa olla valoisin mielin, sillä rokotustahti on hyvä ja Suomea aletaan vähitellen avata. Toivon mukaan ensi syksynä päästään taas kuorokonsertteihin! Siihen saakka kannattaa kuunnella kuoromusiikkia äänitteiltä päivittäin: se hoitaa sielua toisin kuin mikään muu.”
Kuva: Ville Huuri