Olen Iida Nummela, 24-vuotias Somniumin ykkösaltto. Somniumissa olen aloittanut laulamisen syksyllä 2016. Tällä hetkellä opiskelen Sibelius-Akatemialla Musiikkikasvatuksen osastolla ja teen töitä kuoronvetäjänä lasten ja aikuisten parissa.
Kuoroharrastukseni alkoi lukioikäisenä kotikuntani musiikkiopiston lauluyhtyeessä. Lauluyhtyeen ydinporukka pysyi mukana koko lukiovuosieni ajan, mikä oli aivan mahtavaa. Tämä oli meille kaikille ensimmäinen kosketus lauluharrastukseen, ja oli erittäin palkitsevaa huomata, kuinka kehityimme yksittäin ja ryhmässä. Kaksiäänisistä lauluista päädyimme lopulta kuusiäänisiin kappaleisiin, joissa jokaisella oli oma stemma huolehdittavana. Parasta lauluyhtyeessä oli se, kuinka minusta tuntui, että olimme kuin yksi instrumentti eikä kuusi erillistä ääntä.
Lauluyhtyeen jouduimme jättämään, kun lähdimme opiskelemaan. Itse aloitin lukion jälkeen opinnot Helsingin Konservatoriolla klarinetilla. Vuosi kului nopeasti aivan uudenlaiseen ympäristöön totutellessa ja uusiin ystäviin tutustuessa. Seuraavana syksynä aloin kuitenkin taas kaivata elämääni laulua. Kysyin vanhalta lauluyhtyeen johtajaltani kuoroehdotuksia Helsingistä ja päädyin lopulta laulamaan Savolaisen Osakunnan Laulajiin. Muistan ensimmäiset harjoitukset: lauloimme Haydnin Requiemia ja Mäntyjärven Canticum Calamitatis Maritimae -teosta samalla kun seurasin auringon katoavan Stockan katon taakse. Muistan olleeni aivan haltioissani niin musiikista kuin auringonlaskustakin. SOL oli mielettömän lämmin ja ihana yhteisö, mutta kahden vuoden jälkeen aloin kaipaamaan itselleni lisää haastetta.
Iida nousemassa Musiikkitalon lavalle 17.1. laulamaan Mahlerin toista sinfoniaa Sibelius-Akatemian projektikuoron riveissä.
Akatemiaopintojeni ensimmäisen vuoden aikana kuulin paljon huhuja tästä Somnium-nimisestä kuorosta. Aivoni lähtivät pohtimaan, olisiko tässä minulle uusi kuoro. Keväällä ajattelin selvittää asian lähtemällä kuuntelemaan konserttia, mutta en edes päässyt sisään, sillä konsertti oli loppuunmyyty! Tästä kuitenkin päättelin, että kuoron on pakko olla hyvä, jos kerran konsertteihinkin on niin kova tunku. Syksyllä uskalsin laittaa viestiä Tatulle ja koelaulun jälkeen pääsin mukaan kuoroon.
Muutamat ensimmäiset konsertit menivät minulla erittäin paljon muita peesaamalla, sillä olin tottunut paljon rauhallisempaan omaksumisvauhtiin teoksia opetellessa. Kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa minut vedettiin mukaan Somniumin hoidetaan-kulttuuriin, ja seuraavissa konserteissa pystyinkin jo kantamaan oman korteni kekoon. Somniumin myötä minulle on vihdoin selvennyt, että tämä on se asia, mitä haluan tehdä tulevaisuudessani. Se näkyykin opinnoissani. Maisterini kaikki vapaavalintaiset pisteet tulevat täyteen kuoronjohdonopinnoistani. Tasokkaassa kuorossa laulaminen on ollutkin apuna opinnoissa kuorojen harjoittamisessa. On helppo neuvoa kuoroa eteenpäin, kun tietää, miltä haluaa sen kuulostavan. Lisäksi ensimmäiset Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtyeen harjoitukset (yhtye, jota Akatemian kuoronjohdonopiskelijat käyttävät harjoituskuoronaan) eivät tuntuneet niin jännittäviltä, kun sen riveissä istui yksi tai useampi tuttu naama Somniumista.
Somniumissa parasta on kaksisuuntainen ajattelutapa. Harjoituksissa musiikkia tehdään ammattitasolla, ja kuorolla on selvät tavoitteet laulettavien teosten mutta myös tulevaisuuden suhteen. Kuitenkin tämän rinnalla pysyy harrastuksen rentous. Negatiivisuus, ikävä tunnelma tai toisten haukkuminen eivät kuulu Somniumiin. Ongelmat selätetään aina yhteistyön voimin. Olen huomannut, kuinka kuoron jäsenet kannustavat ja tukevat toisiaan ja ovat oikeasti kiinnostuneet toistensa elämistä. Se luo yhteisöön turvallisen tunnelman, mikä on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista kuorossa. Meidän ykkösalttosektio on myös ihan paras ja olen erittäin onnellinen, että saan laulaa teidän ihanien ihmisten vieressä <3
Odotan juhlavuotta innolla! On aivan sairaan mahtavaa kuulua tällaiseen porukkaan, joka on näin motivoitunut ja valmis tekemään parhaansa!