Somnium Ensemble konsertoi VocalEspoo-festivaalilla ensi viikon lauantaina! Konserttimme avausteoksena kuullaan Frank Martinin Arielin laulut (1950), laulusarja Shakespearen Myrskyn teksteihin. Shakespearen arvoituksellinen Myrsky-näytelmä on inspiroinut säveltäjiä aina, eikä ihme: tietäjä Prosperon oudolla saarella taikuus soi musiikkina. The Tempest vuodelta 1611 kuuluu Shakespearen viimeisimpiin teoksiin.
Musiikilla on Myrskyssä erityinen sija. Vaikka Shakespearen ajan teatterissa soitin- ja laulumusiikkia esitettiin lähes jokaisessa teoksessa raskaimpia tragedioita lukuunottamatta, Myrskyssä musiikkia oli poikkeuksellisen paljon. Näytelmään on sisäänrakennettu lukuisia lauluja ja tansseja, ja ylipäätään saari on täynnä outoja ääniä ja ihania sävelmiä. Saaren asukas Caliban kertoo haaksirikkoisille:
”Be not afeard; the isle is full of noises,
Sounds and sweet airs, that give delight and hurt not.
Sometimes a thousand twangling instruments
Will hum about mine ears, and sometime voices
That, if I then had waked after long sleep,
Will make me sleep again […].”
Myrskyssä musiikista tulee taianomaisuuden ja yliluonnollisuuden välittäjä. Ei siis yllätä, että Myrsky on kautta aikojen innostanut säveltäjiä enemmän kuin mikään muu Shakespearen näytelmä. Näytelmämusiikkien – kuten suomalaisille tutun Sibeliuksen Myrsky-musiikin – lisäksi se on antanut kipinän lukuisille oopperasovituksille alkaen 1600-luvun Englannin vapaista musiikkiteatterisovituksista Thomas Adèsin vuonna 2004 kantaesitettyyn The Tempest -oopperaan. Tshaikovski kirjoitti Myrskystä innoittuneen orkesterifantasian, ja Kaija Saariaholta löytyy baritonille, sopraanolle ja soitinyhtyeelle sävelletty The Tempest Songbook -kokoelma.
Kuoromusiikkiakin Myrskyn pohjalta on syntynyt runsaasti. Jaakko Mäntyjärven Shakespeare-laulut ovat maailmanlaajuisesti suosittuja, ja Somnium Ensemblelle tutuiksi ovat tulleet Ralph Vaughan Williamsin Myrsky-laulut. Nyt esitämme Frank Martinin laulusarjan, johon hän on säveltänyt viisi Arielin laulua näytelmän eri vaiheista.
(teksti jatkuu kuvan jälkeen)
Ariel on ollut suosittu maalausten aihe. John Everett Millais: Ariel houkuttelee Ferdinandia (1850)
Prosperon apuri, laulua taikuuden välineenä käyttävä ilmanhenki Ariel on kiehtonut taiteilijoita ja säveltäjiä suuresti. Sveitsiläinen, Alankomaissa vaikuttanut Frank Martin sävelsi Myrskystä oopperan Der Sturm (1955), jonka rinnalla syntyi myös Ariel-kuoroteos. Näytelmän saari vilisee henkiolentoja, sen luonto tihkuu taikutta. Ariel, joka näytelmän alussa nostattaa puistattavan myrskyn, on voimakas henki, joka voi alistaa valtaansa ilman, veden ja tulen. Ariel on kiitollisuudenvelassa Prosperolle, joka vapautti hänet noita Sycoraxin loihtimasta vankilasta puunrungon sisältä. Prospero on luvannut päästää Arielin vapaaksi, kunhan tämä on auttanut häntä toteuttamaan suuren juonen.
***
Prospero oli aikoinaan Milanon herttua, joka viihtyi enemmän kirjastossaan tutkimassa salatieteitä kuin vallankahvassa. Vallanhimoinen veli muodosti röyhkeän valtioliiton Napolin kanssa ja järjesti mafiatyyliin Prosperon karkotuksen. Hänet työnnettiin pienen Miranda-tyttärensä kanssa merille säälittävässä veneessä, jonka odotettiin uppoavan pian sataman ulkopuolella. Prospero ja Miranda kuitenkin pelastuivat saarelle. Siellä Prosperosta kehkeytyi mahtava velho, joka otti saaren ja sen luonnonhenget haltuunsa, osin kovin ottein.
Myrsky alkaa siitä, kun Prosperon karkotuksesta vastuussa olleet haaksirikkoutuvat saarelle Arielin taikomassa myrskyssä. Alkaa nokkela psykologinen kosto-operaatio, jossa Arielin temput ajavat syylliset houreisiin ja hulluuteen. Murtuneina petturiveli ja Napolin kuningas saadaan katumaan, Prospero päättää palata Milanoon, ja Miranda ja Napolin prinssi Ferdinand – joiden äkkirakastumisessa Arielilla oli näppinsä pelissä – nousevat Milanon ja Napolin kaksoisvaltakunnan valtaistuimelle.
Tarinassa on siis paljolti kysymys vallasta ja hallitsemisesta, mutta syvemmälti järjestä ja sen menetyksestä, tiedosta, ihmisyyden rajoista ja todellisuuden luonteesta. Taikuus yhdistyy kaiken katoavaisuuteen: kuten maagiset harhat raukeavat, myös fyysinen todellisuus on vain ohikiitävää. Lopuksi Prospero luopuu taikavoimistaan. Saari on normaalin elämän ulkopuolella sijaitseva tila; Hovimies Gonzalo toteaakin, että haaksirikkoiset löysivät lopulta saarelta itsensä. Maaginen harhailu saarella on siis myös matka oman pään sisään.
Arielin ja Prosperon suhde on kiehtova. Ariel palvelee innokkaasti, jotta vihdoin pääsisi vapaaksi, mutta hän on myös vilpittömän kiintynyt isäntäänsä, ja tämä taas luottaa Arieliin kuin itseensä. Prosperolle Ariel on ajatusten jatke, ja heillä on liki telepaattinen yhteys:
Prospero: ”Tule, Ariel! Nopeasti kuin ajatus!”
Ariel saapuu.
Ariel: ”Tulin ratsastaen ajatuksellasi. Mitä tahdot?”
(Suom. Matti Rossi)
***
Martinin Ariel-sarja on läpikotaisin maagista, merellistä musiikkia. Saaren unien ja harhakuvien ilmapiiri kaikuu läpikuultavissa tekstuureissa ja lennokkaissa rytmeissä. Harmoniamaailmassa velloo vihreä meri. Ariel pystyy hallitsemaan luonnonvoimia ja muuttamaan muotoaan. Siksi hänen olemuksensa muuttuu laulusta toiseen: välillä hän on kostoa jyrisevä hirviö, välillä kujeileva keiju. Ariel pystyisi mahtaviin taikoihin, mutta vapauden koittaessa hän haaveilee hiljaiselosta ja hyönteiselämästä:
”Missä mettinen pörrää siellä pörrään minäkin,
kevätesikkoon käperryn
ja pöllöjen huutoja kuuntelen.
Lepakko on ratsuni
kun kesä taakse jää,
hilpeällä mielellä elelen
kukkaiskeinussa kiikkuen!” (Suom. kirjoittajan)
Ariel on moniselitteinen hahmo. Myrskyssä häneen viitataan miespuolisella pronomimilla, ja häntä esittivät alunperin pojat. 1800-luvulla Ariel esitettiin näyttämöllä ja maalaustaiteessa tyypillisesti naispuolisena keijuhahmona, mutta nyttemmin hänet tulkitaan androgyyninä olentona.
Tervetuloa Tapiolasaliin 17.10. klo 18!