Somnium Ensemble kantaesittää Olli Saaren Requiemin Elisa Huovisen johdolla tämän viikon sunnuntaina 12.3. klo 18 Kallion kirkossa Helsingin Urkufestivaalin päätöskonsertissa. Urkurina soittaa Irina Vavilova ja solisteina laulavat Veikko Vallinoja sekä Tiia Maria Saari. Laaja urkurequiem on merkittävä tapaus kotimaisessa kirkkomusiikissa, mutta millainen säveltäjä on Olli Saari? Haastattelussa Saari kertoo teoksesta, esteettisistä lähtökohdistaan ja suhteestaan kirkkomusiikkiin.
Olli Saaren (s. 1990) Requiem (2021) uruille, sekakuorolle ja solisteille sai alkunsa ensimmäisenä koronakeväänä 2020. Urkurina, säveltäjänä ja Helsingin Olaus Petrin kirkon kanttorina toimivalla Saarella oli yhtäkkiä käsissään epätavallisen paljon aikaa. ”Minulla on mielessä tiettyjä teoksia, joita haluaisin säveltää. En ole ensisijaisesti kirkkomusiikin säveltäjä, mutta laaja messusävellys on ollut listallani”, Saari kertoo.
Saari oli kuitenkin lähtenyt liikkeelle Lux aeterna -tekstistä, requiemin viimeisestä osasta, joka olisi saattanut jäädä itsenäiseksi sävellykseksi kuorolle ja uruille. ”Sitten ajattelin, että miksi en tekisi samalla requiemin. Aika nopeasti tein jo Requiemin ensimmäisen osan. Säveltäessäni päämäärä oli siis jo tiedossa.”
Teos valmistui helmikuussa 2021. ”Keväällä soitin Elisalle [Huovinen] ja kutsuin hänet luokseni kahville. Soitin teoksen läpi ja Elisa innostui.” Somnium Ensemble toivoi esittävänsä teoksen Helsingin Urkufestivaalin konsertissa jo alkuvuodesta 2022, mutta koronarajoitukset siirsivät kantaesitystä.
Teoksen näyttävän urkuosuuden soittaa Irina Vavilova, joka esiintyy konserttiurkurina ja työskentelee lehtorina Sibelius-Akatemian Kuopion osastolla. ”Irina opiskeli kanssani samaan aikaan. Olen oikeastaan aina seurannut häntä sivusilmällä ottaen mallia, kuinka näitä töitä kannattaisi tehdä.”
Saari kertoo halunneensa käyttää urku- ja kuoroinstrumenttia mahdollisimman monipuolisesti. ”Käytän tiettyjä tekstuuriarkkityyppejä, jotka tulevat aiemmasta repertuaarista. Esimerkiksi ensimmäisen osan tähtisade-tekstuuri tulee Skrjabinin neljännestä pianosonaatista.” Moniaistisuudesta, musiikin mullistavasta voimasta ja teosofisesta mystiikasta kiinnostunut Skrjabin kirjoitti pianosonaatista (1903) myös runon, joka kuvaa näkyä sinertävästä tähdestä.
”Offertorium-osan enkelikuoro taas on efekti, jollaista käytetään paljon kuororepertuaarissa. Se on suloisinta mahdollisinta musiikkia.” Offertorium alkaa pitkällä baritonisoololla. Osassa soiva urkujen voix céleste -äänikerta tunnetaan englantilaisissa uruissa myös nimellä vox angelica (enkelillinen ääni), ja poisnukkuneiden puolesta rukoileva kuoro aloittaa laulunsa d-urkupisteelle asettuneen musiikin yllä C-duurissa. Saari toteaa c-sävelen pysyvän muutenkin Requiemin melodisena tai harmonisena polttopisteenä, vaikka eri osien sävellajikeskiöt vaihtelevat.
”Koska rakastan kontrapunktia, täytyi tässä olla myös kaksoisfuuga Kyrie-osassa”, Saari naurahtaa. Requiemin luontevan laulullisuuden hän selittää viittaamalla renessanssimusiikkiin. ”Tosi isona apuna on se, että tunnen hyvin vanhan vokaalipolyfonian tyylipiirteet. Siihen hahmotustapaan perustuen ei tietyllä tapaa voi mennä hirveän pieleen.”
Kyrie-fuugaan verrattuna vastakkaisella puolella teosta Agnus Dei rakentuu kaksoiskaanonjaksoista, joista kolmas ja viimeinen on vähiten dissonoiva. Niiden hitaassa liikkeessä tuntuu tekstissä kuvattu synnin paino.
Kuorolle Saari on julkaissut aiemmin vain kansanmusiikkivaikutteisen Sonatiinin (2019) Viipurin Lauluveikoille. Saari aikoi pitkään pianistiksi, opiskeli sitten Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian osastolla ja valmistui lopulta kirkkomuusikoksi ja urkuriksi.
Olaus Petrin kirkossa myös kuoroelämä on aktiivista Olaus Petri-körenin johdolla. ”En ole koskaan ollut minkään kuoron jäsen. Opinnoissakin minulla oli aina ykkösenä soittaminen ja säveltäminen. Kuoro on kuitenkin minulle läheisimpiä instrumentteja ja rakastan kuoromusiikkia.”
Lohdutuksen teknologiaa
Saari kuvailee itseään säveltäjänä pluralistiksi. ”Käytän keinoja, jotka ovat hyväksi koettuja ja ovat ikään kuin suodattuneet kollektiivisessa tajunnassa. Kaikkia pyöriä ei tarvitse säveltäessä keksiä uudelleen, mutta en yritä tehdä pastissia.”
Eri tyylit merkitsevät säveltäjälle teknologiaa, joilla voi vaikuttaa kuulijassa syntyviin kokemuksiin. Saaren lähtökohtana onkin ollut säveltää lohdullista musiikkia. ”Toisinaan lohdutuksen kaipuuseen auttaa sanoja ja ratkaisuja enemmän yksinkertaisesti vain toisen ihmisen läsnäolo. Tällaisesta minulla on runsaasti kokemuksia kahden lapsen isänä. Tärkein toiveeni on, että musiikki olisi kuulijalle lohdun kokemus, tila, johon peilata omia tunteitaan ja ajatuksiaan.”
Saari tuumii, että Requiemin humanistinen tulkinta toivottaa tervetulleeksi kaikenlaiset kuulijat. ”En ajattele tätä teosta ensisijaisesti kirkkomusiikkina, vaan haluan rohkaista siihen, että kristillisen taiteen historiassa on hirveästi hienoa.”
Sekularisaation ja voimakkaankin yhteiskunnallisen muutoksen aikana taiteessa säilyy kosketus kulttuurihistoriaan ja aiempaan ajatteluun, mitä Saari tahtoo vaalia. ”Mielestäni kaikki kulttuuri ja historia on yhteistä omaisuutta maailmankatsomuksesta ja juurista riippumatta. Tässä musiikissa ei ole kyse dogmaattisuudesta.”
Omistajuuden ajatus koskee myös teoksen ilmaisukeinoja. ”Kuulijalla ei ole mitään velvollisuuksia kuunnella musiikkia tietyllä tavalla.” Ihmiskäsitystään Saari kuvaa toisaalta melko naturalistiseksi. ”Taide ei ole minulle mystinen asia, vaan kaikilla taiteen elementeillä on tietty kulttuuriin ja lajityypilliseen hahmotuskykyyn liittyvä mekanistinen toimintaperiaatteensa.” Yksilölliset ja kulttuuriset taiteen kokemisen erot rakentuvat siis samalle biologiselle perustalle. ”Hardware määrittää, mitä software voi olla.”
Dramatiikkaa ja yhteistyötä
Saaren Requiemin Sanctus alkaa kuoron kenttämäisellä tekstuurilla ja poikkeuksellisesti ilman urkuja. Kuoron hurmioitunut hokema toistuu myös lopun osanna-huudoissa, ja välissä kuullaan dramaattisia, tanssillisiakin jaksoja urkujen kanssa. ”Siinä koetaan ehkä teoksen rajuimmat hetket. Keskeinen kohta on se, jossa lauletaan: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.”
Messutekstin Sanctus viittaa Jeesuksen saapumiseen Jerusalemiin, minkä tekstinkohdan taustalla eri evankeliumeissa on juutalaisuuden messiaaseen liitetty kieli ja Psalmi 118. Toisaalta Sanctus viittaa Jesajan kirjan (Jes. 6:3) ja Johanneksen ilmestyksen (Ilm. 4:8) näkyihin taivaallisesta jumalanpalveluksesta. ”Kyseessä on hirveän dramaattinen tarina, tuomiopäivän ajatus Kristuksen toisesta tulemisesta. Kyllä tällainen kristillinen mytologia on minulle kiehtova viitekehys, vaikka itse lähestyn sitä hiukan ulkopuolelta.”
Organum-seuran järjestämän Helsingin urkufestivaalin päätöskonsertiksi sijoitettua sävellyskonserttiaan Saari kuvaa upeaksi mahdollisuudeksi. ”On ilo, että meillä on näin hieno esittäjäjoukko. Olen aivan luksustilanteessa ja kiitos siitä kuuluu festivaalille!”
Baritonisolistina Requiemissä laulaa Veikko Vallinoja, joka oli tammikuussa 2023 Lappeenrannan valtakunnallisten laulukilpailujen miesten sarjan paras. Lied- ja oratoriomusiikin esittäjänä kunnostautunut Vallinoja on myös Somniumin pitkäaikainen jäsen. Veikko aloitti kuorossa 15-vuotiaana vuonna 2011. Hänet Saari tuntee myös Olaus Petri-körenin riveistä.
Sopraano Tiia Maria Saari puolestaan esiintyy aktiivisesti niin solistina kuin kamarimuusikkonakin ja opettaa laulua. Hän on myös säveltäjän puoliso. ”Meillä on ollut Tiian kanssa vähän sellainen vitsikin, että jos sävellän requiemin, niin siinä pitää sitten olla sitten Pie Jesu hänelle. Nyt ei ole kokonaista osaa, mutta kuitenkin Sequentian lopussa sydäntä särkevänä kontrastina lyhyt Pie Jesu.”
Festivaalit ovat aina suuren joukon ponnistuksia, mikä saa Saaren viittaamaan musiikin yhteisölliseen merkitykseen. ”Sitä musiikki on: iso määrä ihmisiä kokoontuu. On syvällisellä tavalla liikuttavaa, mihin toisinaan riitaisatkin homo sapiensin jälkeläiset kykenevät, kun käyvät yhteistyöhön.”
Eräs konsertin päähenkilöistä on ehdottomasti Kallion kirkon arvostettu soitin, ranskalais-romanttiset pääurut. ”Olemme Irinan kanssa fiilistelleet treeneissä, kuinka mielettömän täyteläinen soitin on. Kuorokin on varmasti vasta urkuharjoituksissa kunnolla tajunnut, mistä on kyse.”
Konsertissa kuullaan myös Saaren teos Dance Diptych. Sen on tilannut ja kantaesittää yhdysvaltalainen konserttiurkuri James D. Hicks. ”Se on aistikas ja virtuoottinen teos, joka tuo oivan kontrastin Requiemin vakavampisävyiselle musiikille.”
Saaren ja Hicksin saattoi yhteen urkuri Markus Malmgren, jonka musiikkia yhdysvaltalainen oli aiemmin kantaesittänyt. ”Hicks on tehnyt merkittävän elämäntyön pohjoismaisten säveltäjien musiikin esittäjänä ja levyttäjänä. Kahden toisiaan täydentävän tanssiaiheisen teoksen kokonaisuudesta tuli tosi onnistunut ja piinallisen vaikea. Uskon, että se on näyttävä ohjelmanumero.”
Olli Saari: Requiem, Helsingin urkufestivaali
Sunnuntaina 12.3.2023 klo 18 Kallion kirkossa
Requiem kuorolle ja uruille (ke.) Somnium Ensemble, Veikko Vallinoja (baritoni), Tiia Maria Saari (sopraano), Irina Vavilova (urut). Johtaa Elisa Huovinen
Dance Diptych uruille (ke). James D. Hicks (USA)
Vapaa pääsy, festivaalin ohjelmakirja 15 €