Somniumin vieraileva johtaja George Parris kouluttautui kuorolaulajaksi Cambridgessä ja tuli Suomeen voidakseen perehtyä Kuulaan ja Madetojaan sekä opiskellakseen kuoronjohtoa. Somniumin joulukonserttiin hän haluaa tuoda perinteisen englantilaisen joulukonsertin lämpöä ja rauhaa.
Äiti kysyi Georgelta: mitä toivot 18-vuotislahjaksi? Hän vastasi haluavansa järjestää lauluyhtyekonsertin. Äiti pyöritteli päätään, mutta George Parris todella toteutti haaveensa ja piti synttäribileet kirkossa laulaen ystävineen Elgaria.
”Ei sen ollut tarkoitus siitä jatkua, olimme kaikki lähdössä opiskelemaan eri yliopistoihin, mutta tarvitsimme kuitenkin yhtyeelle nimen, ja eräs ystäväni ehdotti että olisimme the Carice Singers”, George Parris, 25, kertoo. Nyt the Carice Singers on arvostettu ammattikuoro.
Nimensä se on saanut Edward Elgarin tyttärestä, joka huolehti isänsä musiikkiperinnöstä. Samalla lailla George on halunnut tehdä Elgaria tunnetuksi ja osoittaa, että tämä on suotta aliarvostettu säveltäjä.
The Carice Singers alkoi kokoontua Georgen kotialueella Cotswoldsissa joka kesä harjoitellen ja pitäen konsertteja.
”Olen kotoisin syvältä maaseudulta, vanhasta Englannista, jossa on ikivanhoja kivitaloja ja 1300-luvun kirkkoja”, George kuvailee. Musiikkikoulutusmahdollisuudet olivat seudulla rajalliset. George kuitenkin innostui laulamisesta koulussa ja alkoi haaveilla pääsystä huippuyliopistoon opiskelemaan musiikkia. Hän pääsi kuin pääsikin legendaariseen Cambridgen yliopistoon ja hänestä tuli Sidney Sussex Collegen kuoron laulaja.
George Parris tuo tuulahduksen englantilaista kuorokulttuuria Somniumiin. Kuva: The Carice Singers
Renessanssimagiaa
Laajan kuorokoulutuksen lisäksi George opiskeli Cambridgessä musiikinhistoriaa ja musiikkitiedettä, kokosi oman lauluyhtyeen, järjesti konsertteja ja muuttui ”aikamoiseksi musiikkinörtiksi”. Laulaessaaan collegen pikkuruisessa, kynttilöin valaistussa kappelissa hän rakastui englantilaisiin renessanssikappaleisiin, joista kourallinen hänen suosikkejaan on nyt Somniumin joulukonsertin ohjelmassa.
”Tallisin O nata lux voi vaikuttaa tylsältä homofoniselta kappaleelta, mutta siellä se tehtiin niin että se alkoi tanssia ja tuntua merkitykselliseltä”, hän muistelee.
Collegen kuorossa hän tutustui myös Robert Whiten ”mystiseen, hämärään ja yölliseen” Christe qui lux es -kappaleeseen sekä William Byrdin Vigilateen. Sitä hän lauloi lauluyhtyeessä yksi-per-stemma.
”Tällöin teksti muuttuu todella tärkeäksi! Ja jos aktiivisesti lausuu jokaisen kirjaimen, alkaa tapahtua jotain taianomaista, musiikki asettuu paikoilleen kuin itsekseen ja toiset kuulee automaattisesti”, George innostuu.
Byrd oli katolinen säveltäjä anglikaanisessa maassa, jossa katoliset oli ajettu maan alle. Tämä kaikki kuuluu Georgen mielestä Vigilate-kappaleessa.
”Byrd todennäköisesti ajatteli tätä musiikkia säveltäessään pientä yhtyettä salaisessa kammarissa, ei kuninkaallisen kapellin suurta kuoroa. Vigilate on kuin hengellinen madrigaali täynnä yksityiskohtia ja ihanaa sanamaalailua. Samalla se on kuin jokin Brahmsin sinfonia 1500-luvulta, sama teema ilmestyy aina eri yhteyksissä ja palaa lopussa muodonmuutoksen kokeneena! Se on selvästi henkilökohtainen teos, jossa Byrd ilmaisee musiikin keinoin jotain mitä ei voi sanoin ilmaista.”
Kuoronjohto-oppia Suomesta
Georgen lauluyhtyekaverit ryhtyivät ammattikuorolaulajiksi ja löysivät tiensä maailmankuuluihin Voces8-yhtyeeseen, Tenebrae-kamarikuoroon ja jopa King’s Singersiin. George haaveili laulu-urasta, mutta hän halusi myös tutkia musiikkia.
Hän jatkoi opintojaan Oxfordin yliopistossa tutkien luontomaisemien vaikutusta musiikissa. Perehtyessään Irlannin rannikkoseuduista inspiroituneeseen Arnold Baxiin hänen ohjaajansa, pohjoismaisen musiikin asiantuntija, kannusti Georgea tutustumaan sellaisiin suomalaissäveltäjiin kuin Toivo Kuula ja Leevi Madetoja. George ei ollut ennen kuullutkaan moisista tyypeistä ja innostui kovasti suomalaisen 1900-luvun alun musiikin yhteyksistä englantilaisiin aikalaisiin.
Samaan aikaan Georgen työ the Carice Singersin parissa oli kehkeytynyt yhä vakavammaksi. Vuonna 2016 kuoro konsertoi Lontoossa esittäen englantilaista ja suomalaista musiikkia. Kuoro alkoi tuntua todelliselta tulevaisuudenmahdollisuudelta. Samalla George työskenteli erään oopperaseurueen tuottajana, mutta inhosi toimistotyötä.
”Tunsin kutsumuksekseni johtaa, mutta Englannissa kulttuuri on sellainen, että monet vain alkavat johtaa kuoroa jos ymmärtävät laulamisesta, opiskelematta yhtään. Se ei ole hyvä, halusin opiskella tätä alaa kunnolla, mielellään muualla kuin Englannissa”, hän kertoo.
George Parrisin johtama the Carice Singers konsertoi lokakuussa kuvankauniissa St. Paulin kirkossa Lontoon Knightsbridgessä. Kuva: The Carice Singers
Selvittelyjen jälkeen Helsingin Sibelius-Akatemian kuoronjohto-opinnot tekivät Georgeen vaikutuksen. Kun yhtälöön lisättiin kasvava kiinnostus suomalaiseen musiikkiin ja Suomeen maana, päätös tuli helposti: hän lähti Helsinkiin, läpäisi pääsykokeet, ja aloitti syksyllä 2017 kuoronjohdon maisteriopinnot.
Nyt Somnium on yksi useasta suomalaiskuorosta joita George tällä hetkellä johtaa – piipahtaen säännöllisesti kotimaassaan työskentelemässä the Carice Singersin kanssa.
”Somniumissa on upea sointi, ja hienointa on, että ihmiset välittävät kuorosta. Laulajia kiinnostaa ja he haluavat että kuoro kuulostaa hyvältä!” hän hehkuttaa.
Somniumille suunnittelemallaan jouluohjelmalla George haluaa saada ihmiset liikuttumaan ja kokemaan tunteita.
”Minusta tuntuu, että Suomessa ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat enemmän hiljaisuutta ja rauhaa kuin Englannissa. Kun rauhoittuu, voi olla onnellinen, omalla tavallaan, jäljittelemättä jonkun muun onnellisuutta. Joulu on juuri sitä aikaa jolloin voi kuunnella Somniumin sulan suklaista sointia ja miettiä, mikä tekee sinusta onnellisen.”
Auli Särkiö-Pitkänen