Tunne oli epätodellinen, kun kolmen päivän jännitys laukesi viimein palkintojenjaossa ja kuulimme uskomattoman tuloksen. Musiikkikilpailuissa kaikki on kiinni tuomareista ja heidän mielipiteistään, eikä mikään ole varmaa ennen kuin lopputulos on selvillä. Tämän tuomariston vakuutimme: se palkitsi meidät oman sarjamme ensimmäisellä sijalla! Kilpailussa oli kaksi kategoriaa, lauluyhtyeet ja pienet kuorot sekä 25-36-hengen kuorot, joista jälkimmäisessä kisasimme kolmen muun kuoron kanssa. Lisäksi jaoimme ruotsalaisen Lunds Vokalensemblen kanssa palkinnon parhaasta Faurén laulun kuorosovituksen tulkinnasta – vapaaohjelmaan oli pitänyt sisällyttää François Branciardin sovitus jostakin Gabriel Faurén yksinlaulusta, ja meidän valintamme oli En sourdine. Renessanssikilpailussa, johon lisäksemme osallistui vain venäläinen Festino Chamber Choir, ei jaettu ensimmäistä sijaa, ja taivuimme taidokkaiden pietarilaisten taakse kolmannelle sijalle. Mutta ei tässä vielä kaikki…
Päivä eteni kuin elokuvassa. Ensinnäkin iltapäivän grand prix -kilpailuvetomme sujui kuin unelma. Onnellisina ja helpottuneina ryhdyimme odottamaan palkintojenjakoa. Kun renessanssikilpailun tulos julkistettiin, se oli toki pieni pettymys. Kun joukko muita palkintoja, kuten yleisöpalkinto, paras näyttämöllistetty esitys ja parhaan kuoronjohtajan tunnustus menivät muille, alkoi sydänalaan hiipiä ikävä tunne. Tässäkö se nyt oli?
Mutta sitten päästiin kuoro- ja ensemblesarjojen palkittuihin, ja kun kovat kilpakumppanimme slovenialainen Orfej ja Lunds Vokalensemble saivat 3. ja 2. sijan, tajusimme että voitamme sarjamme. Mikä riemu! Tulos, josta voimme olla todella ylpeitä.
Grand prix -sarjassa ensemblet ja kuorot kilpailivat sen sijaan yhdessä. Florilège Vocal de Tours on osa eurooppalaisten kuorokilpailujen verkostoa, jossa kussakin valitaan grand prix -voittaja edustamaan kyseistä kilpailua vuosittaiseen European grand prix -kuorokilpailuun. Filippiiniläinen Imusicapella nappasi tämän palkinnon, kuten olimme alkaneet aavistaakin. Valmistauduimme iloitsemaan omasta palkinnostamme, kun juontaja sanoi, että tässä on vielä yksi mutka matkassa.
Kävi ilmi, että ahkerasti kilpaileva filippiiniläiskuoro OLI JO VOITTANUT grand prix’n eräässä toisessa verkostoon kuuluvassa kilpailussa vain pari viikkoa sitten. Heillä oli jo kilpailupaikka Italian Arezzossa ensi vuonna järjestettävässä European grand prix’ssä! Siksi tuomariston oli valittava toinen edustaja. Jähmetyimme odottamaan. Meillä olisi vielä toivoa…Kyttäsimme, mitä alkukirjainta juontaja ja kilpailun puheenjohtaja alkaisivat lausua…se oli S! Riemu repesi ja tärisytti oopperatalon permantoa. Tuomaristo oli siis arvioinut meidät grand prix -kisan kakkosiksi, ja lopputulos oli käytännössä sama kuin voitto: pääsisimme loppukesästä 2019 Arezzoon erittäin kovaan kilpailuun. Tässä on vielä sulattelemista!
*****************
Sunnuntai oli alkanut jännittyneen iloisissa tunnelmissa, ja herätessä tuntui yhä innostus grand prix -kierrokselle pääsyn johdosta. Kun tähän asti oli tultu, oli helpompi luottaa itseensä, mutta myös panokset olivat toki koventuneet. Grand prix’stä kisasivat kanssamme Lunds Vokalensemble, Festino Chamber Choir ja Imusicapella. Olimme päättäväisen fokusoituneita. Aamupäivällä olimme vielä saaneet antaa pikaharjoituksissa viimeisen silauksen laajalle grand prix -ohjelmallemme, ja ennen vetoa koetettiin hepuloinnin sijaan pikemminkin meditoida 🙂
Olimme tällä kertaa vaihteeksi järjestyksessä ensimmäisiä, mikä myös hillitsi hermostuneisuutta. Erityisvahvan tsemppaamisen ja hoidetaan! -pikatatuointien siivittäminä valloitimme lavan, ja alusta loppuun pitkä ohjelma – peräti kuusi kappaletta joista yksi kaksiosainen – pysyi intensiivisenä ja keskittyneenä. Ei ollut suorittamisen makua, vaan nyt jos koskaan nautittiin ja tehtiin musiikkia mehevimmillään: meille ominaisia soinnilla herkuttelevia paisutuksia, vahvaa tulkintaa ja herkkää aaltoilua!
Renessanssiajan kaksoiskuorokappale oli jälleen omiaan tyynnyttäväksi ja voimaa antavaksi aloitukseksi: Victorian Ave regina caelorum soi kuoronkin korviin sangen täyteläisenä oopperatalon tumppuisessa akustiikassa. Sen jälkeen tarjosimme kotiyleisön iloksi Francis Poulencin musiikkia, kaksi osaa Un soir de neige -sarjasta. Kieltä oli hiottu paljon, ja ranskalaisyleisön edessä oli erityistä motivaatiota muovata jokainen äänne mahdollisimman autenttisesti. Toistimme ensimmäisestä erästä tutun Tõnu Kõrvitsin In Paradisumin, jonka paratiisilliset pianissimot ja lempeät svellarit onnistuivat nyt vieläkin paremmin. Gustav Holstin Nunc dimittistä voi jo sanoa Somniumin bravuuriksi; loistokkaan loppusoinnun jälkeen yleisöstä kuului ihastunutta huokailua.
Ohjelmaan sisältyi jälleen pianosäesteinen kappale Riku Laurikan hoitaessa piano-osuuden. Brahms on Somniumille erittäin hyvin sopivaa musiikkia, ja teimme Abendliedistä hellän kehtolaulun. Päätimme soveltaa samaa yksinkertaista näyttämökeinoa kuin pianosäesteisessä Vårnattissa ja levittäydyimme harvempaan muodostelmaan katse kohti yleisöä käännettynä, henkilökohtaisemmalla otteella tarinaa kertoen.
Päätöskappaleeksi johtajamme Tatu oli spektaakkelin sijaan tyylikkäästi valinnut erittäin herkän ja haastavan teoksen, Clytus Gottwaldin 16-äänisen sovituksen Mahlerin upeasta liedistä Ich bin der Welt abhanden gekommen. Uppouduimme kaikkemme antaen Mahlerin romanttiseen ja haaveilevaan musiikkiin, jossa vaadittiin jokaisen laulajan rikkumaton panos lavean kudoksen värittämiseksi. Olimme elementissämme, ja niin Tatu kuin kuorokin ylsivät parhaimpaansa! Yleisökin huomasi tämän, niin painokkaat ja vaikuttuneet olivat saamamme aplodit. Ulos kadulle päästyämme helpotus ja ilo hienosta vedosta purkautui spontaanina riemunkiljuntana, niin että henkilökunnan piti tulla hyssyttelemään.
Mutta illalla ei hyssytelty! Palkintojenjaon jälkeen kokoonnuttiin rentoon ulkoilmakonserttiin, jossa kuorot esiintyivät palkintojärjestyksessä. Esitimme Un soir de neige -katkelmat sekä Jukka Linkolan lystikkään Punapaulan. Kuulimme viimein kaikkia muita kuoroja, ja saatoimme todeta kilpailun korkean tason. Lopuksi kaikki ahtautuivat lavalle laulamaan Beethovenin Oodin ilolle. Tatu sai kunnian toimia esityksen johtajana! Juuri kun esitys saatiin päätökseen, alkoi vimmainen kaatosade kuin viralliseksi merkiksi festivaalin ja kilpailun päättymisestä.
Kolme kilpailupäivää olivat tiivis ja vaativa rutistus. Päivän päätteeksi olimme todella ansainneet juhlamme!