Voi sitä adrenaliinin määrää kun pääsi syöksymään hohkaavan kuumalta lavalta vähintään yhtä lämpöiseen pukuhuoneeseen ensimmäisen kilpailuvedon jälkeen. Lataus oli ollut hurja, sillä esiinnyimme viimeisenä, konsertti venyi ja jouduimme odottamaan loputtomalta tuntuvan ajan. Ankara keskittyneisyys muuttui hepulia lähenteleväksi energiapurkaukseksi, mikä oli omiaan tasaamaan jännitystä. Erittäin haastava pitkä odotus silti oli, sillä koko ajan piti olla valmiina astumaan lavalle, ja epätietoisuus oli suurta. Diskojumppa ja sekoversiot kisabiiseistä rentouttivat kroppaa epäilemättä juuri sopivalla tavalla.
Ulos kadulta pääsimme viimein marssimaan ylös pitkiä portaita takahuoneeseen ja sitten lavan perälle penkeille. Vasta tässä vaiheessa kuulimme muita kuoroja, joista emme toistaiseksi tienneet mitään. Vähitellen kisakumppanit varmaan tulevat tutummaksi ja heidänkin musisointiaan pääsee kuulemaan.
Perinteisen, sametilla vuoratun oopperatalon akustiikkaa oli etukäteen jännitetty, mutta lava osoittautui kotoisan kokoiseksi ja akustiikkakin kestettäväksi, varsinkin kun olosuhteisiin oli osattu varautua. Pitkän odotuksemme positiivisena kääntöpuolena oli viimeisen kilpailijan etu. Meillä oli tilaisuus tehdä erityinen vaikutus yleisöön. Tätä hetkeä oli odotettu koko päivä! Nälkä oli suuri päästä näyttämään osaamista, eikä mopokaan onneksi alkanut keulia. Nyt oli aika nauttia musiikista – taisimme muistaa hymyilläkin 😉
Renessanssikappale – Palestrinan Nunc dimittis – oli miellyttävä aloituskappaleeksi, ja kaksoiskuoroteoksessa tuntui hyvältä kuunnella toista kuoroa ja imeä siitä luottamusta. Kõrvitsin eteerisen In Paradisumin jälkeen bassomme Riku Laurikka istui pianon ääreen Stenhammarin Vårnatt-kappaleessa. Tarinankerronta ja tunnelmanluonti, johon meitä oli valmisteltu, alkoi todella toimia, ja joku oli näkevinään, että tuomaristossakin pyyhittiin kyyneliä! Sen jälkeen laitettiin kaikki peliin Poulencin virtuoottisessa Sanctuksessa. Yleisö alkoi hurrata riemukkuudella, joka ei tosiaankaan tuntunut vain kohteliaalta! Nyt täytyy antaa sykkeen tasaantua ja kerätä itsensä heti seuraavana aamuna odottavaa renessanssikilpailua varten. Kilpailut on avattu, ja miten se sanonta kuuluukaan – tästä on hyvä jatkaa.