Osallistuminen EGP-finaaliin Arezzossa oli jälleen yksi tärkeä etappi Somniumille. Vaikka voittoa ei tullut, jo pelkkä pääsy näihin kekkereihin ja kilpailu uskomattoman kovien kuorojen seurassa suuren luokan kuorotapahtumassa oli voitto sinällään. Kilpailuohjelmiston valmistaminen oli huiman kehittävä kokemus. Erityisen opettavaista oli työstää pakolliseksi italialaisen nykysäveltäjän kappaleeksi valitsemamme, Helsingissä asuvan Paola Livorsin In via, sillä nykymusiikkia ei Somnium ole aiemmin tehnyt. Latautuminen kilpailuun sekä esiintyminen Santa Maria della Pieven juhlavan ikivanhassa kirkossa täpötäydelle katsomolle veivät meitä taas ison askelen eteenpäin.
Pidimme aamulla lyhyen harjoituksen, iltapäivällä oli 45 minuutin soundcheck keikkakirkossa, ja ennen vetoamme meillä oli hyvin aikaa valmistautumiseen meille varatussa luokkahuoneessa paikallisen kuoronjohtokoulun tiloissa. Ylettömästi ei silti ollut tarkoitus enää harjoitella, vaan antaa kyläkonserttimme upean tunnelman kantaa ja lisätä mukaan vielä ripaus ekstratarkkuutta. Tärkeintä silti oli, että näyttäisimme tuomaristolle ja yleisölle, kuinka paljon nautimme tästä musiikista ja osoittaisimme omat persoonalliset vahvuutemme: suuret tunteet, syvän soinnin ja tyylillisen monipuolisuuden klassisessa ohjelmistossa.
***
Kilpailujärjestäjät henkilökohtaisen oppaamme Filippon johdolla pitivät meistä hyvää huolta ja aikataulut pitivät. Tunsimme olevamme arvostettuja vieraita. EGP-finaalikonsertti alkoi yhdeksältä, ja me esiinnyimme kolmansina. Vastassa olivat Tours’ista tuttu filippiiniläien Imusicapella, niin ikään filippiiniläinen Filippiinien yliopiston Singing Ambassadors, latvialainen nuorisokuoro Kamēr sekä texasilainen Houstonin yliopiston Concert Chorale – kaikki tavattoman ammattimaisia ja kokeneita kuoroja ja tottuneita kilpailemaan. Kun vuoromme lähestyi, Filippo johdatti meidät kirkon edustalle, jossa suuri joukko yleisöä kuunteli esityksiä kaiuttimista. Hetken siinä odoteltuamme pääsimme takakautta kirkon sakastiin, jossa kuuntelimme texasilaisten suoritusta. Raivokkaiden mutta äänettömien erilaisten hoidetaan-koodimerkkien jälkeen marssimme kirkon etuosaan pystytetylle pehmustetulle lavalle osallistujakuorojen lippujen eteen. Kuumien spottivalojen lisäksi meitä hieman korvensivat myös tuomariston katseet, he kun istuivat aivan esiintyjän edessä. Tästä piti tietenkin osata olla välittämättä ja keskittyä ilmaisemaan musiikkia yleisölle, joka taputti innoissaan kun meidät kuulutettiin sisään.
Kuvakaappaus kisastriimistä
Tours oli opettanut sietämään painetta, ja tuntui siltä että pystyimme todella ylittämään itsemme, vaikka jännitys tietysti myös oli läsnä. Victorian Ave regina caelorum, Linkolan Punapaula, Holstin Nunc dimittis ja Mahlerin Ich bin der Welt abhanden gekommen -laulun kuorosovitus olivat myös Tours’issa ohjelmistossamme, ja sen lisäksi mukana olivat Livorsin In via sekä kilpailumaahan sopivasti Lauridsenin moderni madrigaali Ov’è lass’ il bel viso. Latinaa, kreikkaa, hepreaa ja arabiaa sekä klustereita ja erilaisia äänne-efektejä sisältävä In via oli valttikorttimme, sillä vastaavaa hard core -nykymusiikkia eivät muut kilpailukuorot olleet valinneet. In via sujuikin todella hyvin, keskittyminen ja vaaran paikkojen hoitaminen oli kovaa tasoa ja ennen kaikkea teimme väkevän tulkinnan pelkän nuottikuvan selvittämisen sijaan. Lopetimme ohjelman autuaallisesti hiipuvaan Mahleriin, jossa saavutimme aineettomasti leijailevan yhteissoinnin.
Vedon jälkeen pukuhuoneeseemme päästyämme tunnelma oli suorastaan voitokas ja maljoja kohotettiin, sillä saatoimme todella onnitella itseämme hyvästä suorituksesta ja mahdollisuudesta olla mukana tässä viiden kuoron joukossa. Jännityksen purkautuminen tuntui ihanalta. Finaali striimattiin Youtubeen, joten kotijoukot olivat voineet kannustaa mukana, ja meille jäi tallenne tutkittavaksemme.
***
Musiikkikilpailuille tyypillisesti tuomaristo pohti tuloksia hartaasti, kunnes lopulta kello yhden aikaan kokoonnuimme takaisin kirkkoon, ja voittajaksi paljastui loistava Kamēr, joka oli taannoin kertaalleen jo voittanut EGP:n sekä myös mm. Suomen Harald Andersén -kuorokilpailun pari vuotta takaperin. Muita sijoja ei EGP:ssä jaeta, mutta jokainen osallistujakuoro sai äänirautaa muistuttavan pystin.
Moni kuorolainen päätti hyödyntää tilaisuutta ja jäädä vielä lomailemaan Italiaan, kuka minnekin, kun taas loput heittivät hyvästit kauniille Arezzolle ja lähtivät tilausbussillamme kohti Rooman lentokenttää ja kotimaata. Kauaa ei tarvitse olla erossa, sillä ensi torstaina taas treenataan, ja sitten jatkuvatkin juhlalevyn levytykset 🙂