Kuorolaiset esittelyssä: Reeta Vähä-Ruona

11.04.2022 Somnium Ensemble Kuorolaiset

Tällä kertaa Somniumin blogissa esittäytyy kakkossopraano Reeta Vähä-Ruona. Reeta työskentelee suntiona kuoron pitkäperjantain konserttipaikassa, Temppeliaukion kirkossa. Hän on pitkän linjan kuorolaulaja ja toimi Somniumin hallituksen puheenjohtajana kolmen kauden ajan. Millä miettein Reeta katsoo Somniumin vaiheita ennen ja nyt, ja mitä Johannes-passiolta voi odottaa? Mikä tekee kuorolaulusta maailman parhaan harrastuksen?

Aloitin kuorolaulu-urani jo muskarilaisena. Harrastus jatkui musiikkiluokan myötä ala-asteella ja kuudennella luokalla pyrin Kokkolan Nuorisokuoroon, jota silloin johti Kari Pappinen. Kuoro matkusti Euroopassa ja  Kanadassakin esiintymässä ja kilpailemassa. Se oli upea porukka ja todella hyvä kasvupaikka teinistä nuoreksi aikuiseksi. Matkan varrella tuli oltua lauluyhtyeissä ja naiskuorossakin hetki, kun ei mennyt enää nuorisokuorolaisesta.

Muutin takaisin synnyinseudulleni Helsinkiin 2010. Elämässä alkoi uusi koulu ja uudet työt ja sydämeen jäi kuoron mentävä aukko. Onnekseni sain suntion töitä Mikael Agricolan kirkosta, missä Somnium nykyäänkin harjoittelee. Kuulin heitä työn ohessa ja uskaltauduin ottamaan silloiseen johtajaan, Tatuun, yhteyttä.

Kuva: Marcus Björn

Aloitin Somniumin riveissä vuonna 2012 ja niin kuoron muotoinen aukko oli täytetty. Somnium on sopivan haastava, sopivasti kiireisenä pitävä, sopivasti vaativa kuoro. Hyppäsin yhdistyksen hallitukseenkin mukaan ja oikein puheenjohtajan tehtäviin. Viihdyin pestissä kolme kautta, kunnes tuntui, että seuraavalla olisi enemmän annettavaa. Toiminnan kehittymistä on ollut hieno seurata. Kuorolaiset ovat aktiivisesti mukana  kehittämisessä ja toiminnan turvaamisessa.

Kuorolaulu on maailman paras harrastus! Yhdessä laulaminen ja yhden äänen muodostaminen aiheuttavat kaikenlaisia hyvänolontunteita. Kuoro on sosiaalinen ja dynaaminen, aina muuttuva ryhmä, joka on kuitenkin kuin yksi. Kuoro on vienyt minua ja monia ympäri maailmaa. Somniumissa muistelen lämmöllä erityisesti Tampereen Säveleen osallistumisia ja Sveitsin ja Ranskan matkoja.

Tänä vuonna pääsen ensimmäistä kertaa itse laulamaan Bachin Johannes-passiota. Konsertti pidetään kätevästi nykyisessä työpaikassani Temppeliaukion kirkossa. Suntiona toimimisesta on yllättävästi hyötyä konserttien järjestelyissä. Pääsen muun muassa seuraamaan kirkkotilojen varaustilannetta ja osaan auttaa oman seurakunnan tilojen varustukseen ja tekniikkaan liittyvissä kysymyksissä. Suntion työ erityisesti tässä kirkossa on myös musiikin harrastajalle ihanteellista. Kirkossa pidetään satoja konsertteja vuodessa!

Pandemiavuodet ovat vaikuttaneet toki todella paljon kirkon toimintaan ja kirkonpalvelijoiden töihin. Valitettavasti kuoroharrastus jäi aivan täysin rajoitusten jalkoihin. Tehty on kaikki mitä on voitu, etätreenejä, musiikkivideo, maskit naamalla laulamista…

Viikoittaisten kuoroharjoitusten yhtäkkinen poisjääminen keväällä 2020 oli itselleni tosi kova paikka. Tilanne tuntui epätoivoisen epäreilulta, kun Tatun läksiäiskonsertteja jouduttiin siirtämään ja nykyinen johtajamme Elisa aloitti kautensa taiteellisena johtajana epämääräisten ja alati muuttuvien ohjeiden ja rajoitusten kanssa. Vihdoin 2021 jouluna saatiin järjestää joulukonsertit ja johtajan kapula vaihtui juhlallisesti. Elisa on pärjännyt aivan todella hyvin haastavien harjoituksia ja rajoituksia koskevien kysymysten äärellä. Hän on ottanut porukan omakseen ja välittömyydellään varmistanut, että opimme nopeasti hänen tavoilleen.

Kevät on jo pitkällä ja pääsiäistäkin pääsemme viettämään ihan oikeasti ja kunnolla ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen! Kirkolla rauhoitutaan kiirastorstaina muistelemaan pitkäperjantain tapahtumia ja pääsiäinen huipentuu sunnuntaina ylösnousemuksen juhlaan. Pääsiäinen on minulle ehdottomasti kirkkovuoden kohokohta ja onko hienompaa tapaa viettää pitkäperjantaita, kuin Jeesuksen kuolinhetkiin liittyvien tekstien parissa passion äärellä.

Bachin musiikki on tunnelmallista ja vaikuttavaa ja laulajalle myös hyvin mukaansa tempaavaa ja teknisesti haastavaa. Orkesterin kanssa esiintyminen vaatii omanlaisensa valmistautumisen ja harjoitukset ovat fyysisestikin rankkoja. Musiikki vie ihan omaan maailmaansa ja toivottavasti kuulijalle välittyy rakkaus sen tekemiseen.

Bach: Johannes-passio

Pitkäperjantaina 15.4. klo 19 Temppeliaukion kirkossa

Annami Hylkilä, sopraano; Anu Ontronen, altto; Kalle Virtanen, tenori; Aapo Korhonen, tenori (Evankelista); Niklas Spångberg, basso (Jeesus); Veikko Vallinoja, basso (Pilatus)

Kapellimestari James Kahane; Somnium Ensemble, valmennus Elisa Huovinen; Irina Zahharenkova, cembalo; Helsingin Kamariorkesteri (Helsinki Chamber Orchestra)

Liput 35 / 25 (opiskelija, eläkeläinen, työtön, lapsi, varusmies- tai siviilipalvelusta suorittava) euroa ovelta tai kuoron Holvi-verkkokaupasta