Tässä kirjoittaa Auli, olen 29-vuotias ja laulanut Somniumin ykkösalttosektiossa vuoden 2015 alusta. Työskentelen freelance-toimittajana klassisen musiikin saralla, ja viimeiset pari vuotta olen kantanut korttani kekoon hallituksessamme sisällöntuottajan nimikkeellä, eli kaikenlaisissa puuhissa, jollaisia leipäduunissanikin teen: käsiohjelma- ja markkinointitekstejä, laulutekstien käännöksiä sekä myös tämän blogin sisällön toimittamista. Yksiksensä kotosalla vastapäisen kerrostalon seinää tuijottavan freelancerin elämään Somniumin tarmokkaassa hallituksessa toimiminen on tuonut yllättävän paljon voimavaroja: on ollut mahtavaa saada vaihteeksi kokemuksia tiimityöstä, varsinkin näin tehokkaassa ja hyvin yhteen toimivassa porukassa! On myös kumma, miten rentouttaviksi akkujenlataushetkiksi oman ammattikuvankin piiriin kuuluvat hommat muuttuvat, kun ne eivät ole työtä vaan harrastusta. Tyypillisesti säntään into piukalla kääntämään konserttitekstejä heti uuden periodin alettua.
H niin kuin hoidetaan! Ykkösaltot 10-vuotisvuosijuhlissa, vas. Essi Lind, Iida Nummela, Joanna Mehtälä, allekirjoittanut, Ella Junkkari sekä Veera Kuusirati.
Tällä hetkellä Somnium on itselle elämän tärkeimpiä viiteryhmiä, jossa oman sosiaalisen elämän haarat risteävät antoisasti. Gravitoiduin Somniumin vaikutuspiiriin, kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni Henrikin kanssa; hän on laulanut Somniumissa melkein alusta asti. Tatuunkin olin tutustunut eräässä kuoroprojektissa jo vuonna 2012. Muistan olleeni häikäistynyt, kun tulin aikoinaan Agricolan messuun katsastaakseni Somniumin ensimmäistä kertaa: parvelta kajahti renessanssimusiikkia ja äimistyin valoisan kirkkaasta, silti runsaasta ja täyteläisestä soinnista. Aloin sitten käydä Somniumin konserteissa ja tehdä myös käännöksiä käsiohjelmiin jo ennen kuin aloitin laulajana.
10-vuotisjuhlavuosi on ollut mieletön ponnistus ja täynnä toisiaan seuraavia kohokohtia opettavaisine levytyksineen ja Arezzon-matkoineen. Juhlakonsertti marraskuun alussa oli pökerryttävän latautunut ja ehdottomasti Somnium-urani toistaiseksi vaikuttavin kokemus vaativine ohjelmineen ja ihastuttavine kantaesityksineen. Toivottavasti laulamme Cathedral of Springiä vielä monta kertaa, ja tilaamme myös uusia teoksia.
Tämä onkin Somniumissa parasta: ei tule pysähdyksen hetkeä, vaan joka konserttiperiodin alussa sormet syyhyävät päästä musiikkiin käsiksi, ja ilmassa jyllää yhteinen halu saavuttaa jälleen kerran jotain mahtavaa. Suvantovaiheita tietysti tarvitaan myös 😀 Mutta tuntuu, että kuorossa vallitsee oikeastaan taukoamatta kuplivan innostuksen tila, malttamattomuus päästä jakamaan hienoa musiikkia näiden ihmisten kanssa ja kehittyä yhä edelleen uusiin suuntiin. Joulukonsertti oli jälleen tällainen koskettava hetki. Nyt kelpaa lähteä joulunviettoon, mutta Somniumin kevätkauden ekat treenit siintelevät kalenterissa odotettuna päivänä, siitä ei pääse mihinkään!
Aloitin kuorolaulun vasta parikymppisenä, laulutunneilla olen käynyt innokkaasti vuodesta 2012 ja laulanut erinäisissä vanhan musiikin projekteissa. Juuri vanha musiikki on musiikillinen kotipesäni, ja olen sitä harrastanut lapsesta alkaen cembalolla ja viola da gamballa, erityisenä rakkautena renessanssimusiikki. Somniumissakin pääsen tiloihin etenkin renessanssipolyfoniaa laulaessa. On maagista kellua kudoksessa, jossa jokainen ääni on yhtä tärkeä, tuntea sulautuvansa toisten laulajien linjoihin. Ehkä palavimmin sydämeni sykkii kuitenkin niin sanotulle myöhäisromanttiselle musiikille, ja sitähän Somniumissa on tarjolla! Kotijumaliani Bruckneria ja Mahleria on myös ilokseni ollut ohjelmistossa.
Somniumin mottona jo jonkin aikaa toimineen ”hoitamisen” määrittelisin musiikin herättämien tunteiden kautta: se on halua heittäytyä vailla pelkoa musiikin nostattamaan innostukseen – innostukseen joka syntyy niin johtajamme valikoimista hurmaavista teoksista kuin ympärillä laulavien ihmisten sykähdyttävistä, erilaisista äänistä ja inspiroivista muusikkouksista. ”Hoidetaan” on yhteispelin, luottamuksen ja kunkin yksilön panostuksen erottamaton kokonaisuus.
Juhlavuosi päättyy, mutta Somniumissa laulaminen ei koskaan tunnu arjelta. Ensi kevään konserttikokemuksia odotellessa! Ihanaa joulua kaikille! 🙂