Somnium Ensemblen konsertissa Memorial of Her 22.11. on ohjelmassa kuoromusiikin naiskuvauksia 1500-luvulta nykypäivään. Musiikin suojeluspyhimys Cecilian päivänä kuultava konsertti käsittelee myös menetyksen tunteita ja muistuttaa tärkeiden ihmisten merkityksen tunnustamisesta. Syvennymme konserttiin Somniumin taiteellisen johtajan Elisa Huovisen kanssa.
Memorial of Her -konsertin otsikko on peräisin syyskuussa 90 vuotta täyttäneen Arvo Pärtin teoksesta The Woman with the Alabaster Box (1997). “Pärtin musiikki puhuttelee minua vahvasti, ja uskoisin, että sen voima on hiljaisuudessa, jota Pärt hyödyntää runsaasti”, Elisa Huovinen pohtii.
“Erityisesti sanoitetussa kuoromusiikissa tauoilla on erityinen vaikutus. Ne aktivoivat niin laulajia kuin yleisöä hiljentymään ja kuuntelemaan. Ylipäänsä kyky pysähtyä ja olla hiljaa tuntuu nykypäivänä supervoimalta.”
Pärtin teoksen tekstinä toimiva kertomus Jeesuksen pään voitelevasta naisesta ei ole kristillisen symboliikan kannalta vähäpätöinen. Se edeltää Matteuksen evankeliumissa Juudaksen kavallusta ja ehtoollisen asettamista. Nimitys Kristus tarkoittaakin kreikaksi messiasta eli voideltua.
“Naisen tekoa paheksutaan, sillä opetuslapset olisivat halunneet myydä naisen käyttämän kalliin öljyn ja antaa rahat köyhille. Vain Jeesus näkee teon merkityksen.”
Pärtin tekstuuri ohenee tai laajenee kesken fraasien. Vaikutelmassa on myös jotain perkussiivista: yksittäinen stemma on kuin kello, jonka soimista säveltäjä kontrolloi. Jeesuksen ensimmäiset sanat annetaan tradition mukaisesti bassoille, mutta lopulta koko kuoro yhtyy niihin.
“Pärtin tehokeinoilla, tauoilla ja hiljaisuudella, vahvistetaan Jeesuksen ja opetuslasten vuoropuhelun ja koko tarinan sanomaa. Rahan arvo kalpenee rakkauden rinnalla ja hyvillä teoilla voi olla lyhyt matka tekopyhyyteen.”
Pärtiltä kuullaan konsertissa myös riemukas Neitsyt Marialle osoitettu ortodoksinen rukous Bogoroditse Devo (1990) sekä Virgencita (2013).
Jälkimmäinen teos käsittelee legendaa Neitsyt Marian ilmestymisestä nahua-alkuperäiskansan edustajalle Meksikossa vuonna 1531. Guadalupen Neitsyestä tuli itsenäisyystaistelussa katolisen Meksikon symboli ja kolonialismin jälkeen moninaisten poliittisten liikkeiden tunnus.
Englantilaisia klassikoita ja erilaisia ihmiskuvia
Sir John Tavenerilta (1944–2013) kuullaan prinsessa Dianan hautajaisista tunnetuksi tullut Song for Athene (1993). Säveltäjälle läheisen ortodoksinunna äiti Theklan teksti käsittelee nuoren kreikkalaisen naisen kuolemaa.
Pärtin tapaan myös Tavener liittyy musiikillisen mystiikan perinteeseen ja 1900-luvun minimalistisiin suuntauksiin.
“Tavenerin tekniikka on horisontaalisempaa kuin Pärtin”, Huovinen toteaa. “Hän käyttää laulullisesti helpohkoja melodioita ja mukana liikkuvia harmonioita, joita törmäyttää toisiaan vastaan luoden sointimassojen keskelle jotain aidosti riipaisevaa.”
“Pärtin tintinnabuli-tekniikka on Taveneria vertikaalisempaa. Se muodostaa kuulokuvaan ikään kuin sointipilarien rivin.”
Benjamin Brittenin (1913–1976) Hymn to St. Cecilia (1942) kuuluu 1900-luvun englantilaisen kuoromusiikin tärkeisiin teoksiin. Se liittyy Pyhän Cecilian päivän oodien perinteeseen, joka ulottuu Händeliin ja Purcelliin asti.
“Britten ei saanut tuulta alleen latinankielisten vespertekstien parissa, ja pyysi W.H. Audenia kirjoittamaan tekstin.” Cecilian hahmon merkitystä Brittenille lisäsi, että säveltäjä oli syntynyt musiikin suojeluspyhimyksen muistopäivänä.
Auden varusti runonsa myös ohjeistuksella nuoremmalle taiteilijalle. “Auden tiesi, että Britten etsi paikkaansa taidemusiikin säveltäjänä.” Teos oli taiteilijoiden viimeinen yhteistyö ja samalla heidän tuttavuutensa loppu.
Britten viimeisteli teoksen laivalla kotimatkalla Yhdysvalloista Englantiin. Luovuuden puuskaa lisäsi ehkä uudelleenkirjoitusprosessi: tulli oli lähtiessä takavarikoinut teoksen käsikirjoituksen. Säveltäjä ja hänen puolisonsa, tenori Peter Pears, olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin osin pasifisminsa vuoksi. Nyt koti-ikävä vei takaisin Englantiin.
Hymni jakautuu kolmeen osaan moniosaisen oodi- tai motettimuodon tapaan. “Sävelkielessä kuuluu renessanssimusiikista saadut vaikutteet. Hymn to St. Ceciliassa on myös unisono-jaksoja, jotka ovat kaikessa suoraviivaisuudessaan pysäyttävän kauniita.”
Audenille pyhimysaihe on kurkistusikkuna taiteilijan psyykeen ja luomisen ongelmiin, mutta myös laajemmalle. “Teoksessa kuullaan itse Cecilian ääni, joka toteaa, että ihminen on kuin kypsymätön lapsi, joka toiminnallaan nakertaa ja tuhoaa kulttuureita ja omaa tulevaisuuttaan.”
“Ei voi olla ajattelematta myös Euroopassa käydyn sodan vaikutusta näihin ajatuksiin. Toisaalta viittaukset lapsenomaisuuteen ovat voineet puhutella Britteniä henkilökohtaisesti taiteen tekemisessä. Musiikin tärkein tehtävä on koskettaa ja herättää tunteita, eikä niinkään olla älykästä tai täydellistä.”
Brittenin teoksen parina kuullaan Giovanni Pierluigi da Palestrinan (1525–1594) kaksiosainen Cecilian päivän musiikki Cantantibus organis viidelle äänelle. Myöhäisrenessanssin tunnetuimman säveltäjän 500-vuotisjuhlaa vietetään myös kaksoiskuorolle kirjoitetun Maria-antifonin, Ave Regina caelorumin, sävelin.
“Palestrina käyttää Cecilian päivän latinankielisiä vespertekstejä, joissa Cecilia rukoilee Jumalaa, ettei joutuisi häpeään.”
Cecilian kerrotaan laulaneen sydämessään Jumalalle häissään, joissa hänet pakotettiin avioitumaan roomalaisylimyksen kanssa.
“Pyhä Cecilia vannoi Jumalalle elävänsä selibaatissa, vakuutti tästä aviomiehensäkin sekä vieläpä käännytti tämän kuten satoja muitakin kristinuskoon. Vasta myöhemmin Palestrinan elinaikana Ceciliasta tuli erityisesti musiikin suojeluspyhimys.”
Audenin runossa Cecilian rakentamat urut saavat Afroditenkin innostumaan, mutta Palestrinan säveltämä liturginen teksti käsittelee neitsytmarttyyria.
“Ihmisten pyhittämisessä – mikä näin luterilaisen kulttuurin keskellä kasvaneesta tuntuu toki vähän vieraalta – haetaan usein esikuvia, jotain tahratonta ja täydellistä, jota voi katsoa ylöspäin. Kautta maailmanhistorian juuri naiset ovat olleet tähän hyviä kohteita, sillä kukapa muu tarvitsisi enemmän esikuvia kuin nainen, joka ei milloinkaan ole riittävän täydellinen!”
Ravelin omalaatuinen maailma
Konsertin kolmas juhlittava säveltäjä on Maurice Ravel (1875–1937), jonka syntymästä on kulunut 150 vuotta. Somnium esittää säveltäjän ainoan a cappella -kuoroteoksen, Trois Chansons (1914). Ravel kirjoitti sen ensimmäisen maailmansodan sytyttyä sekavissa tunnelmissa.
“Sodan kauhut kuuluvat teoksesta selkeästi läpi. Vaikka ensimmäisen ja viimeisen osan runot ovatkin ironisia ja humoristisia, on niissäkin teemana menetys, viattomuuden ja lapsuuden loppu.”
Teoksen tekstit ovat Ravelin omia. Lopputuloksena on symbolistisesti värittynyttä kansanperinnettä, joka hohkaa eskapismia, surua ja sekasortoa. Teos viittaa renessanssin moniäänisiin chansoneihin.
Trois chansons on omistettu sotaponnisteluissa mukana olleille ystäville. Ravel pyrki itse ilmavoimiin, mutta päätyi lopulta autonkuljettajaksi rintamalle.
“Toisessa osassa kerrotaan linnuista, jotka tuovat viestejä rintamalla taistelevalta rakastetulta. Viimeisenä palaavan linnun viesti on sydäntä raastava: rakas on menehtynyt.”
Kolmas osa on lastenlaulumainen renkutus satumetsästä. Ravel luettelee kaikki mahdolliset ja mahdottomat taruolennot, ja musiikki pakenee loputtoman runsaan tekstin siimekseen.
“Vanhukset puhuttelevat nuoria ja kieltävät heitä menemästä Ormonden metsään, mutta nuoret vastaavat mielestäni nokkelasti: Emme menekään, koska te pahantahtoiset vanhukset olette pelottaneet kaikki satuolennot pois. Nuoret astuvat tässä lapsuudesta aikuisuuteen.”
Aloitusosassa päähenkilönä on Nicolette, punahilkkamainen nuori naishahmo. Pistävän ironisen musiikin saattelemana Nicolette pakenee sutta ja kieltäytyy kauniin paasipojan houkuttelusta, mutta heittäytyy rikkaan, löyhkäävän vanhuksen käsille.
“Kun mietin kappaletta menettämisen teeman kannalta, ajattelen, että Nicolette on kuin ympäristönsä huutojen ja neuvojen nurkkaan ajama nainen. Teksti kertoo vääristyneestä ajatusmaailmasta ja siitä, miten naiset edelleen joutuvat tekemään vaikeita valintoja kenties miehiä enemmän.”
Varhaismodernistinen sävelmaailma vapauttaa kuulijan monenlaisiin tulkintoihin. “Ravelin alkuperäinen sanoma oli todennäköisemmin se, että ihmiskunta saattaa silmänräpäyksessä myydä hyveensä ja viattomuutensa rahasta, vallasta ja ahneudesta.”
Trois chansons täydentää konsertin naiskuvien valikoimaa. “Naiseuteen ei ole oikein koskaan suhtauduttu neutraalisti. On huvittavaa, että niin moneen naispyhimykseen liittyvät tarinat ovat kertomuksia heidän koskemattomuudestaan. Naisen seksuaalisuus on haluttu lakaista maton alle tai jos siitä on puhuttu, on naisessa varmasti ollut vikaa.”
“Vaikka ollaan jo pitkällä 2000-luvulla, monissa seksuaalirikoksissa yhä edelleen kuulee selityksiä siitä, miten nainen itse on syypää kohtaloonsa.”
Memorial of Her käsittelee myös tärkeiden ihmisten merkityksen tunnustamista. Konsertin avaa Clytus Gottwaldin (1925–2023) 16-ääninen kuorosovitus Ravelin symbolistisesta laulusta Soupir (1913) naisäänelle ja soitinyhtyeelle.
Alkuperäissävellys on omistettu Igor Stravinskille ja käyttää samaa soitinnusta kuin venäläisemigrantin Kolme japanilaista runoa (1913). Stravinskin sävellys puolestaan sai vaikutteita Schönbergin Pierrot Lunairen (1912) sointimaailmasta.
“Soupirissa viehättää Stéphane Mallarmén yhteen lyhyeen hetkeen uppoutuva teksti, jossa sisaren kasvot muuttuvat kuvailtaessa syksyn väreiksi, taivaaksi ja vesiksi.”
Soupir (suom. huokaus) henkii vuosisadan vaihteen musiikin suggestiivista tunnelmaa. Harmonia särkyi ja muuttui moniselitteisemmäksi samalla kun runous ja muut taiteet siirsivät huomionsa psykologiseen ja tiedostamattomaan.
“Teos asettaa konsertin tunnelman kohdalleen: rakkaan naisen kasvojen muisto, joka piirtyy pala palalta mieleemme.”
Toisen maailmansodan päättymisestä on kulunut nyt 80 vuotta. “Konsertti on kunnianosoitus naisille, kaikille rakkaillemme ja myös sodassa menehtyneille. Sotien jäljet ovat myös kotiin jääneiden tragedioita ja kärsimystä. Sodalla, jos millään, on pitkät varjot, joita valitettavasti langetetaan tänä päivänäkin.”
Memorial of Her
lauantaina 22.11.2025 klo 18 Meilahden kirkossa
Somnium Ensemble, joht. Elisa Huovinen
Palestrina, Pärt, Ravel, Britten, Tavener
Liput 25/15* euroa Holvi-verkkokaupasta tai tuntia ennen ovelta.
*Alennusryhmät: opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, lapset sekä varusmies- tai siviilipalvelusta suorittavat henkilöt. Alle 7-vuotiaat ilmaiseksi.
