Pienen Pariisi-pyrähdyksen kautta päästiin eilen onnellisesti kotiin huikealta kisamatkalta. Hengästynyt fiilis! Nyt täytyy palata arkeen, mutta intensiivinen kokemus ja voitokas lopputulema kantaa kuoroa pitkään.
Ensinnäkin pääsy ensi vuoden European Grand Prix for Choral Singing -kilpailuun Arezzoon asettaa meille heti uuden pitkän tähtäimen tavoitteen. Siellä ollaan sitten äärimmäisen kovassa seurassa ja esitystenkin täytyy nousta uudelle tasolle!
Mutta tällainen kisareissu jos mikä antaa polttoainetta kehittymiseen ja valtavaa nostetta: motivaatiota, iloa ja uskoa omaan tekemiseen.
Kilpailu oli omiaan vahvistamaan tunnetta omasta identiteetistä – tietysti yhteishengen kannalta, mutta myös nimenomaan musiikillisesti. Johtajamme Tatu oli rohkeasti koonnut ohjelman joka oli Somniumin näköinen. Ohjelmisto oli omaperäinen, monipuolinen ja istui meille sataprosenttisesti; asioita ei lähdetty tekemään vain kilpailun takia, vaan oltiin oman tyylin ytimessä.
Kuoroja on erittäin monenlaisia, ja välillä kilpailuissa tuntuu, voiko joitain täysin erityylisiä esityksiä edes arvottaa samalla viivalla. Tuomariston ammattitaidosta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä riippuu paljon. Olimme erittäin onnellisia, että vaikka monet kuorot tarjosivat näyttävää musiikkia ja fyysisiä koreografioita, tuomaristo vakuuttui sisäisemmästä linjastamme. Se varmasti huomasi, että seisoimmme musiikkimme takana. Myös lukuisat spontaanit yleisökommentit kadulla, esityspaikoilla tai hotellilla osoittivat, että olimme erottuneet joukosta. Uusista ihanista ohjelmistoideoista puhuttiin jo matkan aikana – odotamme syyskautta malttamattomina!