Vaikka kisamatka on jo ohitse ja suurin osa kuorolaisista on lentänyt koto-Suomeen potemaan matkaikävää, muutamat meistä jatkavat reissuaan. Tässä kuulumisia yhdeltä parivaljakolta!
Kaksi ”jälkeenjäänyttä” sopraanoa, Anna ja Marianna eivät päässeet kisakaupungista pois vielä pariin päivään. Kaupunki ei tuntunut kuitenkaan enää samalta, kun kavereiden lentävät lauseet ja stemmakertailut eivät kaikuneet kaduilla. Siniristilippu löytyi onneksi vielä kaupunkikuvasta ja toi viimeisillekin juhlakaluille lohtua.
Suomi mainittu, ja syystä!
Kilpailuista palautuminen vaatii lomailijoiltakin aikaa, eikä kisahumu niin vain hälvene. Eroahdistusta on yritetty lieventää monin keinoin: Loiren jokilaakson linnoja on kierretty kourallinen, terasseja ja kreppejä testattu ja viinikellarissakin on vierailtu. Alueen historiaan ja tunnelmaan on päässyt uppoutumaan, ja kirkot sekä upeat kuninkaitten asumukset ovat tehneet vaikutuksen. Viimeisenä Tours-päivänä tehtiin vielä pyhiinvaellusretki kisa-areenamme, Toursin oopperatalon eli Grand Théâtren suljetuille porteille.
Täällä ei aina ravintolassa tiedä, mitä on tullut ranskaksi tilattua.
Meitä ei enää päästetty laulamaan.
Seuraavaksi suuntaamme kohti länttä Nantesiin, jossa kisoista ja matkailusta uupuneet jalkamme (ja mielemme) pääsevät virkistymään kylpylään. Ennen kotiinpaluuta tarkoituksena olisi päästä muutamaksi päiväksi Pariisiin, jos lakkoileva TGV kuljettaa meidät sinne. Eiköhän Ranska pidä meistä hyvää huolta!
Chenonceaun linnan kupeesta löytyi nuutunut somniumlainen.