Unelmien joulu Suomenlinnan kirkossa la 16.12. klo 18 koittaa pian! Sitä ennen kurkistamme kuitenkin menneeseen syksyyn ja Tolosan kisamatkaan. Oppaanamme ovat uudet kuorolaiset, jotka kertovat myös itsestään ja suhteestaan kuorolauluun. Entä mitä uudet laulajamme odottavat joulukonsertilta?
Somnium Ensemble matkusti marraskuun vaihteessa viikoksi Baskimaahan osallistumaan Tolosan kansainväliseen kuorokilpailuun (Tolosako Abesbatza Lehiaketa). Matka oli yhteen hitsaava kokemus ja leuto henkäys syksyymme, mutta myös taiteellinen menestys. Elisa Huovisen johdolla Somnium sai 3. palkinnon klassisen musiikin sarjassa (Polyphony) ja jaetun 3. palkinnon kansan- ja populaarimusiikin sarjassa (Folklore).
Koko kovatasoisen kilpailun ja molempien sarjojen voiton vei Suhar korua, baskimaalainen mieskuoro. Sen valitsi voittajaksi kansainvälinen tuomaristo, joka ei keskustellut valinnoistaan ennen äänestämistä. Niinpä taitava baskikuoro pääsee esittelemään musiikkikulttuuriaan ja baskin kieltä vuoden 2024 European Grand Prix for Choral Singing -finaalissa Bulgarian Varnassa.
Somnium sai matkaansa arvokasta tukea sekä Suomen Kulttuurirahastolta että Musiikin edistämissäätiöltä. Kotiin kantamamme kilpailumenestyksen lisäksi lauloimme matkalla kaksi konserttia, joissa esittelimmekin erityisesti suomalaista kuoromusiikkia. Konsertit Tafallan pikkukaupungin kulttuurikeskuksessa ja Iruñan (esp. Pamplona) lähiöalueen Mariankirkossa keräsivät kiinnostuneen ja kiitollisen yleisön. Elisan ohjelmistoomme valitsemat kotimaiset säveltäjänimet olivat Alex Freeman, Toivo Kuula, Anna-Mari Kähärä, Jaakko Mäntyjärvi, Einojuhani Rautavaara, Minna Wesslund ja Matthew Whittall.
Omien koitostemme ja yhtyelaulukilpailun osallistujien kuulemisen lisäksi nautimme täysin siemauksin Baskimaan upeista luonnonmaisemista, kaupunkien kujista, yhteisistä aterioista, kellaribileistä ja siideristä. Korvaamattomana ja ystävällisenä apunamme oli tolosalainen oppaamme, englantia opiskeleva Endika.
Syksyllä kuoroon liittyneistä kuudesta laulajasta matkalle ehti mukaan neljä. Seuraavaksi annamme matkalla olleiden kertoa tunnelmistaan ja kaikkien uusien somniumlaisten esitellä itsensä:
Liina Krell, 26, altto 2
Muusikkouteni juuret vievät varhaislapsuuteen. 6-vuotiaana aloitettu viulunsoittoharrastus kantoi musiikkilukioon asti, jossa kiinnostus laulamiseen heräsi. Otin ensimmäiset klassiset laulutunnit, menin sekakuoroon ja perustin ensimmäisen lauluyhtyeeni. Innostus syventyä kuorolaulun maailmaan on vuosi vuodelta, kuoro kuorolta, syventynyt.
Kuorolaulaminen on ollut iloa ja henkistä palautumista tuova asia; tapa irrottautua tästä ajasta ja paikasta. Toisaalta olen aina myös kokenut sisäistä paloa kehittää itseäni tavoitteellisesti laulajana, mikä on vienyt minut tiukkiin, ammatillisiinkin pohdintoihin – pari vuotta sitten oli päätettävä, otanko opiskelupaikan vastaan musiikkikasvatuksen maisteriopinnoissa vai klassisen laulupedagogin ammattiopinnoissa. Päätin tarttua ensimmäiseen, enkä ole katunut.
Sibelius-Akatemian opintojen aikana olen saanut kehittää itseäni monipuolisesti muusikkona ja se on tarjonnut vahvistusta ammatilliselle haaveelle toimia lasten parissa.
Valitsin Somniumin, koska koen sen tarjoavan paljon moninaiselle laulusuhteelleni. Kuorossa on läsnä kaipaamani taitotaso, tavoitteellisuus ja tarkka tekeminen unohtamatta kuitenkaan jaettua musiikista nauttimisen iloa.
Alimman alton rooli on ollut paluu juurille, sillä olen laulanut kyseistä stemmaa viimeksi lukiokuorossa. Kuoro on usein myös johtajansa näköinen ja siinä on Somniumilla käynyt tuuri. Elisa Huovinen on aivan loistava – hänessä yhdistyy rautainen ammattitaito niin laulajana, kuoronjohtajana kuin pedagoginakin.
Ensimmäinen syksy Somniumissa on ollut vauhdikas. On ollut kuoronjohtajakilpailua, messuavustuksia, yhteistyökonsertteja Kymi Sinfoniettan kanssa ja kenties mieleenpainuvimpana kisamatka Baskimaassa.
Itselläni kävi niinkin hyvä tuuri, että minulle nousi kuume lentokoneessa ja vietinkin matkan ensimmäiset päivät sänkypotilaana hotellihuoneessa. Jonkun piti sekin risti kantaa! Harmituksen keskellä mieltä lämmitti huomioonottavat kuorolaiset, jotka toivat eristyksiin ruokaa ja kyselivät vointini kehityksestä. Mieltä lämmitti myös eräs hotellin siistijä, joka toi minulle vesipulloja sylillisen kuullessaan sairastuneeni.
Somnium sijoittui onnekseni kisassa loistavasti, ja pääsin tervehdyttyäni laulamaan palkintojenjakogaalassa.
Cattis Bergström, 33, sopraano 2
Ensimmäisen kontaktin kuorolauluun sain jo muutaman tunnin ikäisenä, kun minulle laulettiin serenadi puhelimitse Australiasta. Voi siis sanoa, että kuorolaulu on ollut osa elämääni kirjaimellisesti koko ikäni, mutta pitkään pelkkänä kuulijana.
Itse aloitin kuorossa vasta opiskeluaikana, mutta sen jälkeen olen laulanut sitten paljon. Takana on 11 vuotta Lyranissa, elämäni toistaiseksi parasta aikaa! Kuorolaulun lisäksi harrastan myös klassista yksinlaulua.
Diskantti- ja ylioppilaskuorovuosien jälkeen oli aika löytää uusi kuorokoti. Somniumiin päätin hakea ystävän suosituksesta, ja en ole kyllä sitä katunut hetkeäkään, vaikka varsin intensiivinen alku onkin ollut.
Kilpailumatka Tolosaan oli hurjan kiva, ja siellä oppi nopeasti ymmärtämään kuoron jargonia. Vaikka kilpailuhetki on aina jokseenkin hermoja raastava, niin tässä porukassa ei kyllä tarvinnut pahemmin jännittää. Hoidettiin hyvin!
Heti ensimmäisenä syksynä pääsin myös laulamaan pitkään kuoro-bucketlistalla ollutta Mozartin Requiemia, joten eihän tässä voi muuta kuin iloinen olla!
Aino Rantanen, 26, sopraano 1
On jotenkin vaivihkaa käynyt niin, että laulamisesta on tullut elämäni keskipiste. Tänä syksynä alkoi 20. vuoteni kuorolaulajana, ja tällä hetkellä opiskelen laulua peräti ammatikseni Turun Taideakatemiassa. Asun siis Turussa, mutta olen järjestänyt kalenterini niin, että pystyn viikoittain reissaamaan Helsinkiin laulamaan, ja tapaamaan samalla ystäviä ja perhettä.
Päätin hakea Somniumiin, sillä kaipasin elämääni vaihtelua sekä uutta, korkeatasoista kuoroyhteisöä. Elisa oli minulle tuttu johtaja jo edellisestä kuorokodistani, rakkaasta Turun yliopiston kuorosta, ja halusin päästä taas työskentelemään hänen johdollaan.
Kulunut syksy Somniumin riveissä on ollut huiman intensiivinen ja inspiroiva – on ollut upeaa päästä laulamaan monipuolista ja kunnianhimoista ohjelmistoa taitavassa seurassa.
Kilpailumatka Baskimaahan oli paitsi ihanaa valohoitoa marraskuun pimeyteen, myös kullanarvoinen tilaisuus tutustua paremmin uusiin laulajaystäviin ja päästä toden teolla osaksi yhteisöä.
Matka oli täynnä hauskoja hetkiä, mutta kenties mieleenpainuvin oli itse kilpailuilta. Ennen vuoroamme meidät ohjattiin odottamaan paikallisen koulun yläkertaan, pieneen luokkahuoneeseen. Kilpailu käytiin naapurirakennuksessa, eikä meillä ollut mahdollisuutta seurata sen kulkua, vaan oli vain odotettava ikään kuin tyhjiössä, että meidät haettaisiin lavalle.
Odottava tunnelma kupli hilpeää jännitystä, malttamatonta innostusta sekä tiukkaa keskittymistä. Kun lopulta pääsimme esiintymään, lavalla tuntui voimakas yhteinen fokus, jaettu läsnäolo sekä halu tehdä musiikkia yhtenä instrumenttina.
Kilpailusuoritusten jälkeen koitti tietysti karonkka, jossa jännitys vapautui hauskanpidon merkeissä. Tarjolla oli muun muassa ihanaa paikallista siideriä, jota ainakin meidän pöydässämme kaadettiin laseihin näyttävästi, mahdollisimman korkealta, ja spektaakkelin maksimoimiseksi vielä riemunkiljahdusten säestämänä.
Andrew Lahti-Nuuttila, 25, tenori 1
Olen laulanut niin kauan kuin muistan. Cantores Minoresissa olen laulanut muskarista asti. Olen käynyt pari vuotta myös Konservatorion musiikkiopistolla ja laulanut siellä kolmessa oopperaproduktiossa kuorossa. Ne antoivat ensimaistiaisen oopperauraan.
Ensi kesänä laulan Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa. Kuoroon pääsemisestä tuli parin päivän shokki ja piti lukea se sama viesti joka päivä, että ei ollut vain unta. Uskon, että tulee antamaan mielettömästi kokemusta siitä, mitä oopperassa oikeasti tehdään päivittäin.
Somniumiin mut on yritetty monta kertaa värvätä ja olen vihdoin liittynyt mukaan porukkaan. Mielelläni olen tullut, kun niin korkeatasoista musiikkia saa tehdä.
Cantores Minoresin kanssa on ollut tänä syksynä paljon ristiin meneviä aikatauluja, mutta asiat tulee muuttumaan sitten ensi vuonna ja pääsen ihan kunnolla Somniumin toimintaan mukaan.
Saana Norra, 20, sopraano 1
Suhteeni lauluun ja omaan ääneeni on ollut ajoittain hyvinkin mutkikas; muutama vuosi sitten koin kadottaneeni kontaktin omaan, autenttiseen lauluääneeni täysin. Ensimmäinen paikka, jossa laulaminen tuntui pitkästä aikaa taas omalta oli Vaskivuoren lukion kamarikuoro, jossa lauloin lukioaikani viimeiset 2,5 vuotta.
Halu kehittyä kuorolaulajana johdatti minut lopulta myös klassisen laulun tunneille, joihin syttyi aivan erityinen palo heti kättelyssä. Kuorolaulustakin muodostui henkireikä, ja valmistumisen jälkeen uusi kuoro oli heti hakusessa.
Juuri Somniumiin päädyin hakemaan pitkälti sattumalta: nimi oli tullut ohimennen tutuksi, minkä seurauksena äkkäsin käydä kuuntelemassa kuoron upean keikan Tampereen sävelessä. Bongasin riveistä tuttuja, joilta sain kuulla paljon hyvää kuoron toiminnasta ja porukasta.
Heti sisään päästyäni alkoi Tolosan kisamatkaan valmistautuminen. Itse kisoja enemmän jännitti lähteä viikoksi ulkomaille vieraan porukan kanssa, mutta yhdessä reissaaminen osoittautui mahtavaksi tilaisuudeksi tehdä tuttavuutta kaikkien stemmojen laulajien kanssa.
Nyt ensimmäinen joulukonserttini Somniumin kanssa lähestyy, ja on valtavan hienoa päästä nauttimaan joulutunnelmista näin energisen, lämminhenkisen ja taitavan porukan riveissä. Odotan innolla kuoron tulevia projekteja, sekä niiden tuomia haasteita ja kehitystä!
Tuomas Tajakka, 34, tenori 1
Syksy 2023 on ollut minulle suurten elämänmuutosten aikaa. Muutin takaisin Suomeen useamman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen, vaihdoin alaa, ja – mikä tärkeintä – palasin osaksi Helsingin kuoroelämää. Kuorolaulu on minulle ennen kaikkea upea yhteismusisoinnin muoto ja tapa toteuttaa omaa musikaalisuutta, ja olen innoissani päästessäni toteuttamaan sitä Somniumin riveissä.
Kuorourani lähti toden teolla käyntiin Polyteknikkojen Kuorossa, johon liityin 2008 aloitettuani opiskelut Teknillisessä Korkeakoulussa. Nuorempana olin soittanut pianoa ja sähkökitaraa ja pyörähtänyt Kuopion Poikakuorossa ja Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukion kuorossa.
PK:n lisäksi lauloin opiskeluaikana vakituisesti Kamarikuoro Krysostomoksessa ja satunnaisesti muissa kuoroissa, muun muassa Metropolian kuoronjohtoluokan harjoituskuorossa Elisankin johdettavana. Opinnot ja tutkimustyö ulkomailla aiheuttivat ikävän keskeytyksen kuoroharrastukseen, vaikkakin viime vuonna lauloin mainiossa Hägerstens Kammarkör -tukholmalaiskuorossa.
Kun keväällä aloin miettiä, mihin kuoroon haluaisin Suomeen palattuani, ensimmäisenä mieleeni tuli entisistä PK-kavereistani koostuva Mieskuoro Valkia, mutta pian muistista nousi myös tarunhohtoinen Somnium Ensemble.
Olin käynyt Somniumin joulukonsertissa ehkä 2014, mutta en tuntenut sen laulajia entuudestaan enkä tiennyt juuri muuta kuin että siellä on taidokas ja ammattimainen meno. Kävi ilmi, että Elisa johtaa sekä Somniumia että Valkiaa, joten aikataulusynergiasyistäkin päätin koettaa onneani ja hakea molempiin. Ja hyvin kävi!
Kiireinen syksy kahden uuden kuoron riveissä huipentuu tänä lauantaina Suomenlinnan kirkossa Somnium Ensemblen Unelmien jouluun, jonka ohjelmistosta eniten odotan Fredrik Sixtenin kappaletta There is no Rose of such Vertu.
Yli tunnin mittaisen konsertin omaksuminen parien treenien aikana on melkoinen haaste, mutta onneksi tämän yltiömusikaalisen porukan seassa on helppo uiskennella mukana!
Unelmien joulu. La 16.12. klo 18 Suomenlinnan kirkko. Johtaa Elisa Huovinen. KONSERTTI ON LOPPUUNMYYTY.
Viimeinen Suomenlinnan lautta konserttiin lähtee Kauppatorilta klo 17.20.
