Olen Topias Rantanen, 25-vuotias ykkösbasso. Aloitin Somniumissa kaksi vuotta sitten. Valmistuin kesällä maanmittausinsinööriksi Metropolia Ammattikorkeakoulusta, mutta oman alan työpaikka on vielä etsinnässä.
Kuoroharrastuksen aloitin kahdeksanvuotiaana Cantores Minores -poikakuorossa, kuten niin moni muukin Somniumin miesäänistä. Olin soittanut pienempänä jonkin aikaa pianoa, mutta isän vietyä minut jännittävään Cantiksen koelauluun kävi pian selväksi, että kuorolaulu on minun harrastukseni. ”Urani” Cantiksessa kesti armeijaan lähtöön asti eli kymmenen vuotta, pitäen sisällään muun muassa useita unohtumattomia ulkomaan kiertueita. Armeijan jälkeen olin muutaman vuoden ilman kuorolaulua, kunnes kaipuu vanhan rakkaan harrastuksen pariin kasvoi niin suureksi, että päätin ottaa yhteyttä Somniumin johtajaan Tatuun. Sillä hetkellä Somniumissa olikin harvinaislaatuinen pula ykkösbassoista, joten pääsin kuoroon koelaulun kautta.
Minulla oli mielikuva Somniumista erittäin hyvätasoisena kuorona, ja se mielikuva vahvistui jo heti ensimmäisissä harjoituksissa. Kuoro myös kehittyy koko ajan ja rimaa voidaan nostaa ylöspäin, mikä on erittäin hienoa ja kehittävää myös itselle. Parasta Somniumissa on mielestäni korkeatasoisen musiikin tekemisen ja loistavan porukan rennon yhdessäolon yhdistelmä. Eletään Somniumin juhlavuotta, mutta normaalia tiiviimpi aikataulu levytyksineen ja kisamatkoineen ei tunnu tässä porukassa raskaalta.
Juhlavuoden yhtenä kohokohtana oli elokuinen matka EGP-finaalikisaan Italian Arezzoon. Jo viime vuonna Ranskassa saavuttamamme finaalipaikka oli meille voitto, mutta kuoron venyminen loistosuoritukseen verrattain vähällä harjoittelulla tuntui mahtavalta, vaikkemme finaalia voittaneetkaan. Tunsin Somniumin olleen arvostettu vieras, ja mieleen jäivätkin muun muassa erittäin sydämelliset konserttijärjestäjät Castiglion Fibocchin kylässä kisavetoa edeltäneenä päivänä. Silloin ei puuttunut muuta kuin kahden kakkosbasson esiintymishousut.
Yksi juhlavuoden hienoimmista asioista on pian julkaistava levy täynnä Somniumin näköistä kauniin soivaa kuoromusiikkia. Levytyspäivät venyivät välillä pitkiksi, mutta se varmasti kannatti, sillä biisit paranivat otto otolta. Tuleva levy sisältää musiikkia aina renessanssin ajalta Alex Freemanin tänä vuonna säveltämään teokseen saakka. Tämä Somniumin historian ensimmäinen tilausteos on yllättävänkin hieno ja meidän kuorollemme sopiva.
Seuraavana odotan innolla tulevaa juhlakonserttiamme, jonka ohjelmisto on kerrassaan upea. Lisäksi on myös mielenkiintoista päästä laulamaan pitkästä aikaa Bachin jouluoratorion kantaatteja 1-3, joita Cantiksessa hinkattiin kyllästymiseenkin asti. Jouluoratorio on ainoita teoksia, joita olen laulanut sekä sopraanossa, altossa, tenorissa että bassossa, joten odotan saavani siitä nostalgisia tunteita.