Somnium Ensemble aloittaa kevätkautensa vieraillen Helsingin urkufestivaalilla ja Kymi Sinfoniettan kausikonserteissa. Kallion kirkossa 12.3. kuullaan merkittävä tapaus suomalaisessa kirkkomusiikissa: Olli Saaren Requiemin kantaesitys kuorolle, solisteille ja uruille Elisa Huovisen johdolla. Kymi Sinfoniettan konserteissa Kotkassa (29.3.) ja Kouvolassa (30.3.) Somnium esiintyy puolestaan Rameaun ja Stravinskin oopperakohtauksissa. Konsertit johtaa vanhan musiikin tähti, kapellimestari-laulaja Topi Lehtipuu.
Olli Saaren Requiemin alkuperäinen kantaesitys siirtyi koronarajoitusten estettyä Helsingin urkufestivaalin järjestämisen. Kun sielunmessu nyt pääsee esiin festivaalilla, maailmaa varjostavat muun muassa pandemian vaikutukset ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa.
”Kenties teoksen aihepiiri on viimeisen vuoden tapahtumien jälkeen vielä entistäkin ajankohtaisempi”, Saari pohtii. Säveltäjä otti keväällä 2022 kantaa Ukrainan puolesta säveltämällä Eino Leinon runon Terve Ukraina (1917). Ensiesityksessä sodanvastaisessa mielenosoituksessa Tehtaankadulla oli mukana myös Somnium Ensemblen laulajia.
Elisa Huovisen johtaman Requiemin näyttävän urkuosuuden soittaa Irina Vavilova. Vavilova esiintyy konserttiurkurina ja työskentelee lehtorina Sibelius-Akatemian Kuopion osastolla. Sopraano Tiia Maria Saari on puolestaan esiintynyt monien kuorojen solistina ja toimii kirkkomuusikkona sekä laulunopettajana.
Baritonisolistina Requiemissä laulaa Veikko Vallinoja, joka oli tammikuussa 2023 Lappeenrannan valtakunnallisten laulukilpailujen miesten sarjan paras. Lied- ja oratoriomusiikin esittäjänä kunnostautunut Vallinoja on myös Somniumin pitkäaikainen jäsen. Veikko aloitti kuorossa 15-vuotiaana vuonna 2011.
Elisa Huovinen ja Somnium Ensemble. Kuva: Tuomas Tenkanen
Moninainen urkurequiem
Huovinen kuvailee Saaren Requiemiä laululliseksi ja selkeästi hahmotettavaksi. ”Ei ole itsestäänselvyys, että kuorolle kirjoitetaan mielekästä tekstuuria. Seitsemän osan aikana ehditään käydä hyvin monenlaisissa tunnelmissa. On fuugaa, rytmistä leikittelyä nopeassa tempossa, niin vahvoja unisono-melodioita kuin moniäänistä mosaiikkia ja kaanonin hyödyntämistä. On myös pitkiä melodioita sekvensseissä ja satsiin piilotettuja modulaatioita, jotka melkein kuin huomaamatta avaavat koko tekstuurin taivaalliseksi valoksi.”
Saaren lähtökohtana on ollut säveltää lohdullista musiikkia. ”Toisinaan lohdutuksen kaipuuseen auttaa sanoja ja ratkaisuja enemmän yksinkertaisesti vain toisen ihmisen läsnäolo”, säveltäjä toteaa. ”Tällaisesta minulla on runsaasti kokemuksia kahden lapsen isänä. Tärkein toiveeni on, että musiikki olisi kuulijalle lohdun kokemus, tila, johon peilata omia tunteitaan ja ajatuksiaan.”
Teoksen merkittävin esikuva on Maurice Duruflén Requiem (1947), jota esitetään usein versiona uruille ja kuorolle. ”Toisaalta olen tutkinut jo opiskeluajoista lähtien runsaasti myös vanhan vokaalimusiikin tyylipiirteitä. Musiikkini uuden sävelkielen alla tukeudunkin tiettyihin ikivanhoihin modaalisen kontrapunktin menetelmiin.”
Suomen kuoronjohtajayhdistyksen puheenjohtajanakin toimiva Huovinen on iloinen teoksen kokoonpanosta. ”Urkujen ja kuoron yhdistelmä on valtavan toimiva, ja konsertti uruilla on monille kuoroille taloudellisesti ja järjestelyjen kannalta helpompi toteuttaa kuin orkesterin kanssa. Olisi siis toivottua, että säveltäjät säveltäisivät kokoonpanolle enemmänkin, sille olisi todella käyttöä.”
Olli Saari. Kuva: Ville Hautakangas
Suomalaisten säveltäjien requiemeistä ainakin Tauno Marttisen ja Kaj-Erik Gustafssonin teoksissa uruilla on merkittävä osuus. Joonas Kokkosen tunnetusta Requiemistä on olemassa myös Jouko Linjaman urkusovitus. Saari konsertoi itse urkurina ja työskentelee myös Olaus Petrin seurakunnan kanttorina. ”Minulla oli sävellystyön aloittaessani vahva intuitio kokoonpanon musiikillisista mahdollisuuksista.”
Saaren Requiemin tyylillinen moninaisuus palautuu säveltäjän esteettisiin tavoitteisiin. ”Tyyli on teknologiaa. Estetiikkaani liittyy myös melko naturalistinen ihmiskäsitykseni. Taide ei ole minulle millään tavalla mystinen asia, vaan kaikilla taiteen elementeillä on tietty kulttuuriin ja lajityypilliseen hahmotuskykyyn liittyvä mekanistinen toimintaperiaatteensa. Tällaiselta pohjalta olen pyrkinyt luomaan mahdollisimman kaunista ja tenhoavaa musiikkia.”
Requiem kuullaan Olli Saaren sävellyskonsertissa Kallion kirkossa 12.3. klo 18. Organum-seuran järjestämän Helsingin urkufestivaalin päätöskonsertissa kuullaan myös Saaren teos Dance Diptych. Sen on tilannut ja kantaesittää yhdysvaltalainen konserttiurkuri James D. Hicks, joka on erikoistunut pohjoismaiseen musiikkiin. ”Se on aistikas ja virtuoottinen teos, joka tuo oivan kontrastin Requiemin vakavampisävyiselle musiikille. Kun mukana on näin taitava esiintyjäkaarti, odotan konsertilta paljon!”
Näyttämömusiikin herkkuja Kotkassa ja Kouvolassa
Topi Lehtipuun johtamissa Kymi Sinfoniettan kausikonserteissa maaliskuun lopulla Somnium Ensemble laulaa kohtauksissa Jean-Philippe Rameaun (1683-1764) barokkioopperoista ja Igor Stravinskin Hulttion tiestä (Rake’s Progress, 1951). Lehtipuu kertoo ottaneensa kolme lähtökohtaa, joita työsti orkesterin jäsenten kanssa. ”Halusin mukaan kuoron, Stravinskia sekä barokkia. Tuntui luontevalta valita mukaan Stravinskin [balettisarja] Apollon musagète (1928), joka manifestoi Stravinskin ranskalaisen barokkimusiikin ihailua.”
Lisäksi Kymi Sinfonietta soittaa tanssisarjan historiaan viittaavan Claude Debussyn Petite suiten (1889/1907). ”Se linkittää Rameaun värit ja välittömyyden sekä Stravinskin näyttämöllisyyden. Lisäksi tietty koskettava uusyksinkertaisuus hallitsee kappaletta.”
Rameaun oopperanumeroissa Somniumin laulajat pääsevät ilmentämään ranskalaisen barokin rytmistä sekä komediallista ilotulitusta (Platée) ja paimenidylliä (Les fêtes d’Hébé). Somnium laulaa myös Les indes galantes’n kvarteton, jossa rakkauden siteen toivotaan olevan ikuinen ja melodiakulut kietovat harmoniaan kuin kahleet.
”Apollon musagètea seuraavat Rameaun kappaleet pyrkivät muodostamaan järkevän ja jopa narratiivisen kaarroksen 25 minuutissa”, Lehtipuu kertoo. ”Ne näyttävät Rameaun rohkeuden käyttää ihmisäänen värejä.”
Topi Lehtipuu. Kuva: Monica Rittershaus
Elisa Huovinen kehuu Rameaun ja Stravinskin yhdistelmää oivaltavaksi. ”Rameau kannustaa laulajia tekstilähtöisyyteen ja painottaa tärkeitä sanoja trillein ja appoggiaturin. Jos tekstissä nauretaan tai matkitaan sammakkoa, se ei varmasti jää epäselväksi. Stravinskikin kirjoittaa leikkisästi, haluten rytmisillä käänteillä pitää esiintyjät ehkä vähän varpaillaan.”
Ooppera on konserttiesityksessäkin näyttämömusiikkia. ”Se vaatii kuorolta aivan erityistä ilmeikkyyttä. Tekstin selkeys, kertomuksen sisäistäminen ja juonen eteenpäin vieminen ovat avainasemassa verrattuna vaikka messusävellysten esittämiseen, joissa yksi osa vastaa ennalta määritettyä ja yleisön odottamaa tunnelmaa.”
Hulttion tie on Stravinskin uusklassistisen kauden viimeinen laaja teos ja kuuluu usein esitettyyn 1900-luvun oopperarepertuaariin. Sen tarina pohjaa William Hogarthin satiiriseen kuvasarjaan (1735), jossa Lontooseen saapunut nuorukainen luisuu kohti turmiota.
W.H. Audenin ja Chester Kallmanin libretto laajentaa kertomusta ja lisää ironisia kerroksia. Päähenkilö Tom Rakewell periikin isänsä sijaan tuntemattoman sukulaisen, eikä nai rahakasta vanhaapiikaa, vaan avioituu vapaudentunnossaan parrakkaan naisen, Baban, kanssa.
Tom myy sielunsa, ostaa seksiä ja päätyy mielisairaalaan. ”Rake’s Progress vilisee viittauksia moneen oopperakulttuuriin ja -aikakauteen”, Lehtipuu kertoo. ”Esittämämme kohtaus on oopperan Faust-tarinassa ensimmäinen seuraus päähenkilön sielun myymisestä paholaiselle. Kuorolla on teoksessa asema eräänlaisena antiikin teatterin khoroksena, jolla on sekä aktiivinen näyttämörooli että tapahtumien ja tunnelmien etäkommentoijan tehtävä.”
Ilmaisuvoimaa, tähtiä ja uusia kykyjä
Kapellimestarin tehtävien lisäksi Lehtipuu on tunnettu pisimpään tenorina, joka on tehnyt yhteistyötä maailman johtavien vanhan musiikin spesialistien kanssa. Hulttion tietä hän on laulanut maineikkaalla Glyndebournen festivaalilla. Lehtipuu toimi myös taiteellisena johtajana Turun musiikkijuhlilla (2010-2015) ja Helsingin juhlaviikoilla (2015-2018).
The Rake’s Progress, Glyndebourne Opera 2012. Topi Lehtipuu, Elena Manistina
Harvemmin tulee esiin, että Lehtipuulla on myös kuoronjohtajan koulutus. ”Jokaisella kuorolaisella on käytössään se kaikkein ilmaisuvoimaisin instrumentti eli ihmisääni. Kun suuri määrä tuota ilmaisuvoimaa tuodaan yhteen, se mahdollistaa valtavan skaalan eri ilmaisuja. Se on suurin motivaatio työskennellä kuorojen kanssa.”
Huovinen korostaa kuorolle ja orkesterille sävelletyn repertuaarin laajuutta. Kaupunginorkesterien vakiintuneet yhteistyösuhteet kuorojen kanssa painottuvat sesonkeihin ja suurteoksiin, mikä jättää paljon musiikkia sivuun. ”Olisi hienoa, että kaikki orkesterit näkisivät säännöllisen kuorojen kanssa työskentelyn rikkautena”, Huovinen toteaa.
Kymi Sinfoniettan konserttien solistitriossa yhdistyy kokemus ja nuoruus. Anders J. Dahlin kuuluu näkyvimpien ranskalaista barokkia esittävien tenorien joukkoon ja on laulanut tunnetuimpien periodikapellimestarien johdolla (mm. William Christie, John Eliot Gardiner, René Jacobs).
Bassobaritoni Yannis François on puolestaan tehnyt rooleja esimerkiksi Lullyn, Charpentierin ja Händelin oopperoissa sekä esiintynyt Barbara Hanniganin ja Jordi Savallin johdolla. François työskentelee myös nuottieditioiden parissa ja on konsultoinut ohjelmistosuunnittelussa esimerkiksi Lea Desandrea ja Philippe Jarousskya.
Suomalaisväriä trioon tuo altto Elisabet Petsalo. Kesällä 2019 Sibelius-Akatemialta valmistuneella Petsalolla on kokemusta niin barokkioopperan (Händel, Monteverdi) kuin uusimman näyttämömusiikin (Pulkkis) rooleista. Hän työskentelee kuorolaisena Kansallisoopperassa ja Savonlinnan oopperajuhlilla sekä opettaa laulua.
Olli Saari: Requiem, Helsingin urkufestivaali
Sunnuntaina 12.3.2023 klo 18 Kallion kirkossa
Requiem kuorolle ja uruille (ke.) Somnium Ensemble, Veikko Vallinoja (baritoni), Tiia Maria Saari (sopraano), Irina Vavilova (urut). Johtaa Elisa Huovinen
Dance Diptych uruille (ke). James D. Hicks (USA)
Vapaa pääsy, festivaalin ohjelmakirja 15 €
Näyttämömusiikin herkkuja, Kymi Sinfonietta
Ke 29.3.2023 klo 19 Kotkan konserttitalossa & To 30.3.2023 klo 19 Kouvolan Kuusankoskitalossa
Igor Stravinski: Apollon Musagète; Jean-Philippe Rameau: Osia oopperoista Platée, Les Fêtes d’Hébé, Dardanus ja Les Indes Galantes; Claude Debussy: Petite Suite; Igor Stravinski: Osia oopperasta Hulttion tie
Kymi Sinfonietta, Somnium Ensemble, Elisabet Petsalo (altto), Anders J. Dahlin (tenori), Yannis François (basso). Johtaa Topi Lehtipuu
Liput 25 € / 20 € / 11 € verkkokaupasta