Somnium Ensemblella on ilo laulaa 16.6. klo 20 Tampereen tuomiokirkossa konsertti ”Iäisyyteen ikävä on” osana Tampereen Säveltä. Kuorofestivaalin kesäillassa kuullaan tämän päivän ja sadan vuoden takaista musiikkia yhdeksältä säveltäjältä Suomesta, Yhdysvalloista ja Kanadasta. Mitä ovat laajan ja näyttävän konsertin kantavat teemat? Syvennymme ohjelmistoon Somniumin taiteellisen johtajan Elisa Huovisen johdattamana.
Tampereen Sävel huomioi tänä vuonna Toivo Kuulan (1883–1918) syntymän 140-vuotisjuhlan. Niinpä Somnium Ensemblenkin konsertti päättyy Kuulan sekakuorotuotannon merkkiteokseen, Meren virteen (1909). Päätösnumerossa Somniumin rinnalla laulaa Tampereen Sävelen toinen vierailija, kanadalainen ammattikuoro Vancouver Chamber Choir. Kuulan teoksen johtaa kanadalaiskuoron ja festivaalin taiteellinen johtaja Kari Turunen.
”Konserttimme teemana on kaipuu suurempaan, turvasatamaan, jossa voi rauhassa kokea olevansa osa maailmankaikkeutta”, Elisa Huovinen kertoo. ”Meren virsi ohjasi teemaa aika paljon. Jaakko Mäntyjärven Canticum calamitatis maritimae luo konsertin alussa Kuulan teokselle eräänlaisen peilikuvan. Myös Mäntyjärven teoksessa lauletaan, kuinka Jumala vei psalmin henkilöt kaivattuun satamaan. Siinä lauletaan myös ikuisesta valosta ja, kuten Meren virressä, käydään läpi eräänlainen elämän matka. Teoksen voi ottaa vastaan yleismaailmallisesti, vaikka se tuleekin lähelle Itämeren rannikoiden asukkaita.”
Mäntyjärven teos vuodelta 1997 kuuluu säveltäjän tunnetuimpiin. Se on omistettu M/S Estonian uppoamisen uhreille. Sävellyksessä haaksirikkoa käsitellään niin nykypäivän tragedian, historiallisen jatkumon kuin ikiaikaisen murheen ja kaipuun kautta. Ensimmäistä edustaa tenorisolistin liturgoima lainaus Estonian uppoamisesta kertoneesta Yleisradion latinankielisestä uutislähetyksestä. Historialliseen haaksirikkoon viittaa puolestaan sopraanosolistin sanaton mukaelma virrestä Sua kohti, Herrani, joka soi uppoavalla Titanicilla. Soolon kansanmusiikkityyli sekä kuoron latinankieliset psalmi- ja requiem-tekstit johdattavat ajatukset ikiaikaiseen.
Mäntyjärvi on suomalaisen kuoromusiikin suurimpia nimiä maailmalla, niin myös Pohjois-Amerikassa. ”Hän tuntee instrumentin todella hyvin. Teos on laulullisesti mielekäs, ja Mäntyjärvi on onnistunut luomaan selvästi tunnistettavaa sävelkuvastoa: meren aaltoja sekä nousevan ja laskevan myrskyn. Musiikki ei ole kuitenkaan mahdottoman hankalaa, mikä on hänen valttinsa. Yleisölle on tärkeää myös, että tekstit on valittu taitavasti, ja niissä on syvemmällä tasolla koskettavaa substanssia. Mäntyjärvi hallitsee tämän.”
Meren virsi on 26-vuotiaalta Kuulalta monella tapaa ällistyttävä sävellys. Kompleksille, laulullisesti vaativalle ja tyylillisesti omaperäiselle teokselle ei oikeastaan voinut löytyä suuriruhtinaskunnan oloissa kyllin hyvää esitystä. Heikki Klemetin johtama kantaesittäjä Suomen Laulu oli toiminut sekakuorona vasta muutaman vuoden.
”Sävellyksessä aina vain uusi jakso seuraa edellistä ja se on hyvin intensiivistä johdettavaa. Satsi on äärimmäisen paksua ja harjoittaminen haastavaa. Täytyisi pystyä saamaan iso kokonaisuus haltuun, siis poimia oikeat harjoitettavat osuudet, mutta antaa kuorolaisten laulaa myös pitkiä jaksoja.” Eino Leinon teksti hukutetaan monin paikoin sävelten aallokkoon, ja pinnalle nousee myrskyävä vaikutelma. ”Fuugajakson saaminen läpikuultavaksi vaatii kuorolta paljon.”
Klemetti ja Kuula kävivät ennen kantaesitystä tulikivenkatkuista kirjeenvaihtoa, mutta Kuula ei suostunut helpottamaan sävellyksellisiä ratkaisujaan. Vuosikymmentä myöhemmin väkivaltaisesti kuolleen Kuulan sävellyksestä on tullut eräänlainen kotimaisten huippukuorojen tason mittari. ”Kuulan kuoromusiikissa kuuluu tietyllä tapaa nuoren miehen uho. Teoksissa on hyviä fuugia ja muitakin jaksoja, jotka loppuvat ikään kuin kesken. Kehittelytaito ei ollut vielä kypsynyt: voisipa tietää, mitä hän olisi vielä säveltänyt, jos olisi elänyt pidempään.”
Suunnitellessa ohjelmaa Suomen suurimmalle kuorofestivaalille Huovisen mielessä oli myös tasa-arvonäkökulma. ”Oli tärkeää, että ohjelmassa on myös naispuolisia säveltäjiä. Amy Beach on minulle iso nimi, jota haluan esitellä yleisölle. Hän on Kuulan yhdysvaltalainen aikalainen, vaikka olikin vanhempi ja eli pidempään.” Beachin (1867–1944) suurimuotoinen myöhäisromanttinen motetti Help Us, O God (1903) lähestyy epätoivoisissa psalmiteksteissään Kuulankin teoksen tunnelmia. ”Beachin teoksessa on hienot raamit, joissa velloa ja toteuttaa agogiikkaa [tempon sisäistä muuntelua].”
Sävellystä kehystävät homofonisempi alkujakso sekä vaikuttava loppufuuga, jossa fraasit kohoavat yhä korkeammalle samalla, kun Jumalaa pyydetään nousemaan avuksi. ”Keskellä teosta on hieno sopraanojen ja alttojen jakso. Beachin sävellystavasta tulee mieleen vaikkapa Bachin motetit, joissa niissäkin niputetaan yhteen eri psalmien tekstejä.”
Beach teki uransa Bostonissa ja New Englandin alueella, vaikka matkustikin tekemään musiikkiaan tunnetuksi Saksassa juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa. Monen aikansa säveltäjänaisen tapaan Beach alkoi keskittyä sävellystyöhön, kun avioitumiseen liitetyt normit katkaisivat uran konserttipianistina – Beachin tapauksessa 18-vuotiaana.
Säveltäjän tuotantoon kuuluu teoksia kaikissa lajityypeissä, esimerkiksi laaja messu kuorolle ja orkesterille (op. 5, 1890) ja merkittäviin amerikkalaisiin sinfonioihin lukeutuva Gaelilainen sinfonia (1896). Käytännössä kaikki Beachin sävellykset saivat esityksen, ja hänellä oli koko uransa ajan myös kustantajia. ”Beach tunnettiin kyllä omana aikanaan Yhdysvalloissa, mutta myöhemmin hänen nimensä on jäänyt varjoon.”
Väliajallisessa konsertissa Tampereen tuomiokirkossa on tilaa pidemmille ohjelmistollisille jatkumoille ja risteäville teemoille. ”Ensimmäinen puolisko edustaa ensisijaisesti hengellistä ja jälkimmäinen maallista musiikkia. Alkupuoli päättyy jo Mäntyjärven teoksessa kaivattuun turvasatamaan Caroline Shaw’n psalmisävellyksessä and the swallow (2017). Siinä lauletaan, kuinka ihanat Herran asuinsijat ovat. Toisella puoliskolla Meren virsi päättyy iäisyyskuvaan, joka esitellään puoliskon aloittavan Marie-Claire Saindonin Constellationin (2018) kuvaamassa tähtimaisemassa.”
Yhtenä konsertin teemana on myös äidinkielen ja monikielisyyden merkitys. Latinan lisäksi kuullaan suomea, ruotsia, englantia, ranskaa ja japania. ”Suomessa opiskelleen japanilaissyntyisen Yui Katadan Chie no izumi (2015) liittyy puhutun kielen ja meren teemoihin. Teoksen teksti Sananlaskujen kirjasta on samasta Vanhan Testamentin viisauskirjojen kokonaisuudesta kuin psalmitkin.”
Katadan teos oli Huovisen tilaus Kamarikuoro Addictiolle. Teoksen selkeäpiirteinen ja motiivisesti tiivis sävelkieli kuvaa aluksi harkittua puhetta, joka on syvä kuin meri. ”Musiikin muoto toteuttaa sen, mitä tekstissä sanotaan. Vesi paisuu, pulppuaa ja lähtee valumaan laaksoon, johon seuraavaksi tullaan Shaw´n teoksessa.”
Aikamme ääniä
Konsertin säveltäjistä Katada (s. 1985), yhdysvaltalainen Shaw (s. 1988), kanadalainen Saindon (s. 1984) ja suomalainen Mikko Sidoroff (s. 1985) ovat syntyneet samalla vuosikymmenellä. Katada ja Sidoroff myös opiskelivat samaan aikaan kuoronjohtoa Sibelius-Akatemiassa.
Pulitzer-palkitun Shaw’n säveltäjäprofiili on kiinni tämän päivän taidemusiikin murroksessa. Hän esiintyy myös laulajana ja viulistina ja säveltää konserttimusiikin lisäksi yhtyemusiikkia, joka tähtää albumikokonaisuuksiin ja liikkuu sujuvasti musiikinlajien välimaastossa.
”Shaw’n and the swallow ei mielestäni kuulosta erityisen amerikkalaiselta”, Huovinen tuumii. ” Kappaleessa on jotenkin sinfoninen fiilis, aivan kuin se olisi kirjoitettu jousiorkesterille. Tekstuurissa on soittimellisuutta ja pitkiin melodialinjoihin upotettuja rytmisiä haasteita, jotka punoutuvat kuin yhtenäiseksi ryijyksi.”
Tarkasti stemmajakoja hyödyntävä teos säteilee levollista tunnelmaa. Sen psalmiteksti kuvaa luottamusta, joka ihmiseltä usein puuttuu. ”Lopun na’n-tavuun perustuva sateeseen viittaava efekti on nerokas ja mahdollinen vain ihmisäänelle.”
Kuoro- ja elokuvamusiikkiin erikoistuneen Saindonin Constellation käsittelee kaipuuta kosmisella tasolla. Herménégilde Chiassonin runo suuntaa katseen avaruuteen, vertaa pistemäisiä tähtiä ihmisen tarpeeseen olla ainutlaatuinen ja kurottaa maailmankaikkeuden syvyyksiin, joissa aikaa tai ikävää ei ole. ”Saindonin kappale on ohjelman improvisatorisin. Se on äänimaisemaa, jossa kuullaan myös kuiskausta, tekstiäänimattoa ja vihellystä. Äänimattoelementti on kiehtova ja vihellykset hahmottuvat kuin tähtinä. Kaksoiskuoromuotoinen sävellys luo yleisölle ikään kuin maalauksen, johon uppoutua: äänimattoa tarkkaillakseen on pakko herkistää korvat.”
Saindonin teoksen lisäksi myös Katadan ja Sidoroffin teokset hyödyntävät yksinkertaista aleatoriikkaa, sattumanvaraisuutta, jossa laulajat päättävät sävelkestoista tai tekstin nopeudesta itse. Katadalla ja Sidoroffilla efekti kuvaa vettä. ”Siinä pääsee aika nopeasti kiinni tiettyyn kamarimusiikillisuuteen.”
Kevään voimaa ja kaipuuta
Sidoroffin Nordisk vår (2018) Edith Södergranin tekstiin tuo tyyliltään mieleen myös Einojuhani Rautavaaran, ja onkin ehkä kuin Rautavaaran laajan Södergran-kuoroteoksen Katedralen (1983) pikkuserkku.
”Södergranin runous on minulle tosi tärkeää. Sidoroffin teos käsittelee kevään hiljaisuutta siinä missä Alex Freemanin Northern Aprilissa (2023) pohjoisen ihminen kysyy kevään melun äärellä, saisiko olla hetken rauhassa. Näiden kaipuuta ja tunnekuohuja käsittelevien teosten välissä kuullaan kanadalaisen Healey Willanin (1880–1968) How they so softly rest (1917). Longfellow’n tekstissä edesmenneet eivät enää koe maailman tuskia. Willanin tyyli tuo englantilaisesta romantiikasta mieleen esimerkiksi Henry Bairstow’n.”
Suomalais-amerikkalaisen Freemanin (s. 1972) kuorosarja Cathedral of Spring (2019) oli Somniumin palkitun Unesi ääni -albumin keskeinen teos. Nyt kantaesitettävä Northern April Edna St. Vincent Millayn tekstiin on Tampereen Sävelen tilaus. ”On kiva huomata, että Freemanin sävelkieli alkaa jo olla kuorolle tuttua. Siihen kuuluu muun muassa diskanttiäänien taiturillisuus, rytmisyys ja tekstilähtöisyys.”
Kokeneena kuorolaulajana Freeman tietää kuinka kirjoittaa tilaajilleen, ja tämä taito on nostanut hänet suomalaisen kuoromusiikin kiinnostavimpien nimien joukkoon. Elinvoimaisesti ryöppyävä ja intiimillä tarkkuudella kirjoitettu Northern April rakentuu hellittämättömien urkupisteiden ylle. ”Kuoron haastaminen rytmisesti on eräs Freemanin tunnusmerkki. Vaikka koko kuoro käsittelisi samaa materiaalia, sen käsittely ei ala eikä lopu samaan aikaan.”
Historian siipien havinaa
Somnium Ensemble on osallistunut kohta 15-vuotisen taipaleensa aikana Tampereen Säveleen kahdesti, vuosina 2013 ja 2015. Monelle laulajista tämä vuosi edustaakin eräänlaista merkkipaalua ja on kuoron kehityksen kuva: Somnium on siirtynyt Kuorokatselmuksesta festivaalin konserttiohjelmiston vierailijaksi.
Varapuheenjohtaja, ykköstenori Marcus Björn oli mukana riveissä molemmilla katselmuskerroilla. Hän muistelee ohjelmiston kisakuntoon hiomista lämmöllä. ”Sopiva jännitys ja asetelman luoma tunnelma saavat laulajista mielestäni tavallista enemmän irti. Katselmuksia edeltävien treenikausien intensiivisyys tehostivat harjoittelua myös jatkossa. Ja 2015 saimme palkinnon parhaasta Sibelius-tulkinnasta, voiko sitä enempää toivoa?”
Olennainen osa Tampereen Säveleen liittyviä muistoja on ollut myös yhdessäolo ja majoittuminen Härmälän leirintäalueelle, Camping Härmälään. Kuorolaisten toiveesta Härmälän kesätunnelmasta ja Sävelen tapahtumista jäädään nauttimaan nytkin. ”Tampere-talolla järjestettyjen esiintymispätkien lomassa ehdimme aiemmilla kerroilla viettää runsaasti vapaa-aikaa niin keskustassa kuin hiihtomajoissammekin. Taksit viuhuivat Härmälän ja Sorsapuiston välillä, kun kuorolaiset kiersivät niin konserteissa, tanssiravintoloissa kuin Särkänniemessäkin. Vuorokaudenajasta riippuen virkistäydyttiin pulahtamalla Sorsalampeen tai Pyhäjärveen.”
Kuoromatkat palkitsevat, muovaavat laulajien yhteisöä ja kuuluvat lopulta myös soinnissa. ”Härmälässä laulajat lähentyivät monellakin tavalla. Ehkä reissuista kertoo jotain myös se, että niin moni on taas tulossa viettämään yhteistä mökkielämää, vaikka se ei konserttiaikataulun perusteella olisi tarpeen.”
Tampereen Sävel: Iäisyyteen ikävä on
PERJANTAINA 16.6.2023 KLO 20 TAMPEREEN TUOMIOKIRKOSSA. JOHTAA ELISA HUOVINEN
Konsertissa kuullaan musiikkia suomalaisilta, yhdysvaltalaisilta ja kanadalaisilta säveltäjiltä. Teemana on kaipuu suurempaan, turvasatamaan, jossa voi rauhassa kokea olevansa osa maailmankaikkeutta. Lopuksi Somnium Ensemble yhdistää voimansa Vancouver Chamber Choirin kanssa, kun kuorot esittävät Toivo Kuulan majesteettisen Meren virren festivaalin taiteellisen johtajan Kari Turusen johdolla.
mm. Amy Beach, Caroline Shaw, Healey Willan, Mikko Sidoroff
LIPUT 25/20 €, LIPPU.FI
