”Olen Ella Junkkari, 22-vuotias lääketieteen opiskelija ja musiikin harrastaja ykkösalttorivistä. Somniumissa olen laulanut vuoden 2013 syksystä lähtien. Kuorolaulun pariin päädyin jo 5-vuotiaana. Olin kai sen verran kotona lauleskellut, että äiti pienellä vilunkipelillä sai minut lähtemään lasten laulutapahtumaan. Paikan päällä se paljastuikin Pessi-kuoron avoimiksi harjoituksiksi, ja sekös huijattua harmitti. Näin jälkeenpäin ajatellen huijaus kyllä kannatti, sillä kuorosta muodostui nopeasti tosi tärkeä harrastus. (Terkkuja vaan äidille!)
Somniumia edeltävässä kuorossani tuli yllättäen kova muuttoliike, kun vanhimmat laulajat tunsivat kasvaneensa ulos tyttökuorosta. Muistan ihan hätääntyneeni, kun ajattelin jääväni kokonaan ilman kuoroa. Paniikinsekaisen googlettelun jälkeen löysin Somniumin, joka vaikutti unelmien kuorolta. Uusia laulajiakin haettiin juuri sopivasti. Jännittävän koelaulun päätteeksi tuntui lottovoitolta päästä mukaan niin hienoon joukkoon. Kuoroharrastus oli pelastettu!
Somniumlaisissa parasta on omalaatuinen huumori ja huikea yhteishenki, joka ulottuu pitkälle harjoitusten ja keikkojenkin ulkopuolelle. On vaikea uskoa, että missään kuorossa voisi olla yhtä hyvää yhdessä tekemisen fiilistä. Yhteishenki näkyy ja kuuluu myös musiikillisesti, kun porukka tekee sitoutuneesti ja tavoitteellisesti yhteistyötä. Somniumissa olen päässyt laulamaan upeita teoksia ja oppinut paljon sekä kuorolaulusta että itsestäni laulajana. Isoin oppi, minkä olen Somniumista näiden vuosien aikana saanut on se, kuinka musiikkia parhaimmillaan tehdään yhdessä. Toisiin on helppo luottaa ja tukeutua, kun tietää, että kaikki tekevät aina parhaansa.
Paras muisto Somnium-ajoilta on ehkäpä vuoden 2014 Sveitsin kisamatkan päätöskonsertista. Vähän jo reissusta ryytyneinä istuttiin konserttisalin aulassa kuuntelemassa päätöskonsertin viimeisiä osuuksia, kun yhtäkkiä meidät julistettiinkin yleisön suosikki -palkinnon voittajiksi. Halailun jälkeen sitten kirjaimellisesti rynnättiin lavalle laulamaan vielä kerran.
Tästä kuroosta on muodostunut sellainen musiikillinen koti. Tuntuu mahdottomalta kuvitella elämää ilman musiikkia ja etenkään ilman kuoroa. Musiikin lisäksi Somnium on antanut joukon ihania ihmisiä, joiden kanssa jaksaa viettää kevyesti toisetkin viisi vuotta. Vaikka moni asia on vuoden 2013 jälkeen elämässä muuttunut, Somnium on pysynyt.”