Olen Ellen Rantama, 27-vuotias Somniumin kakkossopraano. Olen laulanut kuorossa sen perustamisesta lähtien eli kohta jo 10 vuotta. Olen ammatiltani varhaisiän musiikkikasvattaja, opetan muskareita, lapsikuoroja sekä yhtä työpaikkakuoroa aikuisille. Aina silloin tällöin teen töitä vanhempieni Ravintola Tilassa Sipoonkorvessa. Tilan on suunnitellut kukas muukaan kuin Somniumin tenoririvissä laulava Marcus Björn. Yksi hienoimmista jutuista Somniumissa onkin se, että meitä opiskelee ja työskentelee erilaisilla aloilla, ja osaamista kuorossa löytyy todellakin monipuolisesti.
Päädyin kuorolaulun pariin hyvinkin oma-aloitteisesti. Olin laulanut pienessä lapsikuorossa Sipoossa kunnes 11-vuotiaana keksin jostain, että haluaisin laulaa Tapiolan Kuorossa – meillä oli kotona ainakin yksi Tapiolan Kuoron joululevy ja olin sitä kuunnellut. Kaivoin jostain Tapiolan Kuoron johtajan puhelinnumeron ja sovin puhelimessa koelauluajan. Ilmoitin sitten äidille, että tämmöinen on sovittu. Pääsin kuoroon ja siellä innostus kuorolauluun todella alkoi. Ammatinvalintaani tällä kaikella kuoroinnostuksella oli myös suuri vaikutus.
Tulin Somniumiin kaveriporukan kautta: olin Sibelius-lukiossa ja Tatu etsi laulajia uuteen kuoroon. Ajatus kuulosti tosi hyvältä – saisi laulaa kavereiden kanssa hyvää musiikkia, ja oli kivaa löytää uusi kuoro johon jatkaa lapsi- ja nuorisokuorosta.
Somniumin kymmenen vuoden ajalta on kertynyt paljon ikimuistoisia kokemuksia, mieleen ovat jääneet erityisesti upeat kisamatkat Sveitsiin ja Ranskaan sekä hauskat ja railakkaat reissut Tampereen Sävel -festivaalille ja yöpyminen siellä sopivasti kuorolaista karaistavalla Härmälän leirintäalueella. Tällä porukalla on yhdessä itketty ja naurettu, jännitetty, panikoitu, hypitty ja kiljuttu ilosta. Somnium on tämän kymmenen vuoden aikana kehittynyt soundiltaan yhtenäiseksi, ja meillä on tunnistettava tyyli. Yksi tärkeä juttu on myös se, että kuoron toiminta yhdistyksenä on kehittynyt tosi toimivaksi ja ammattitaitoiseksi.
Somniumin porukassa on parasta omalaatuinen huumori ja rento meininki. Somniumissa tuntuu, että kaikki voivat olla sellaisia kuin ovat. Yhteinen kunnianhimo ja se että yhdessä selvitään haasteista, näytetään parhaimpamme keikoilla eli hoidetaan on somppulaisen tunnusmerkki. Somniumin ohjelmisto on kaunista ja koskettavaa, siinä on suuria tunteita, siksi se on niin parasta.
Pyhäinpäivänä oli hienoa päästä laulamaan isossa kuorossa Mendelssohnin Pauluksen kaltainen suuri teos. Pyhäinpäivän tunnelma toi teokseen erityistä herkkyyttä ja voimaa, jota arki-iltojen harjoituksissa oli vaikea saavuttaa. Nyt on kuitenkin mukavaa päästä laulamaan englantilaista kuoromusiikkia. Kyllä ihmiselle tekee hyvää laulaa ja kuunnella tällaista kaunista musiikkia marraskuun harmaudessa, suosittelen! Suomenlinnan joulukonsertti on minulle yksi vuoden odotetuimpia konsertteja, ja tänä vuonna odotan sitä superpaljon, samoin Kaartin soittokunnan ja meidän yhteistä konserttia Johanneksenkirkossa. Oi ihanaa!