Olen Veera Kuusirati, 26-vuotias laulunopiskelija Helsingistä. Opiskelen laulua Helsingin konservatorion muusikon ammatillisessa koulutuksessa. Olen koulutukseltani myös musiikkipedagogi (AMK) ja opetan viulunsoittoa Palmun musiikkikoulussa Vihdissä.
Ensimmäisen kerran kuulin Somnium Ensemblestä helmikuussa 2013, kun silloinen poikaystäväni oli aloittanut laulamisen kuorossa. Kävimme eräänä iltana kaljalla poikaystäväni ja Tatun kanssa ja puheeksi nousi jossain vaiheessa iltaa kuoron kehno kakkosalttotilanne. Poikaystäväni ehdotti heti Tatulle, että Veerahan olisi loistava altto Somniumiin. Itse olin vahvasti eri mieltä. Mielikuvissani Somnium Ensemble oli jo tuolloin tasokas porukka, johon kuulumisesta ajattelin voivani vain haaveilla. Tiesin, että somniumlaiset olivat kokeneita kuorolaulajia, kun taas omat kuorolaulukokemukseni rajoittuivat lähinnä muutamaan musiikkiopiston tyttökuorossa vietettyyn vuoteen. Jossain mielenhäiriössä suostuin kuitenkin menemään seuraavana koelauluihin ja pääsin kuoroon.
***
Vuosien aikana suhteeni Somniumiin on vaihdellut. Aluksi se oli vain harrastus, johon menin kerran viikossa laulamaan upeaa musiikkia taitavien kuorokaverien kanssa. On ollut myös hetkiä, joina olen miettinyt lopettavani. Onneksi en niin ole kuitenkaan tehnyt! Sittemmin Somniumista on nimittäin tullut ehdottomasti tärkein yhteisö, johon kuulun. Nyt olen myös mukana kuoromme hallituksessa jo toista kautta. On ollut todella mukavaa saada olla mukana kuoron sisäisessä päätöksenteossa ja kantaa kortensa kekoon ihanan kuoromme hyväksi. Meneillään oleva juhlavuosi on toki tuonut lisää tekemistä hallituksellemme, mutta on todella palkitsevaa tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka ovat yhtä haasteita pelkäämättömiä ja sitoutuneita rakentamaan Somnium Ensemblen tulevaisuudesta parhaan mahdollisen. Juhlavuosi on ehdottomasti opettanut hallituksemme toimimaan kauaskantoisemmin ja järjestelmällisemmin kuin aiemmin.
Somniumin 10-vuotisjuhlavuosi ei sinänsä tuo mukanaan mitään uutta ja ihmeellistä. Vuoden aikana kuoro konsertoi niin kuin aiemminkin, mutta pienillä lisämausteilla varustettuna. Toukokuussa pääsimme juhlistamaan johtajamme Tatun Sibelius-Akatemian opintojen päätöstä, kuoronjohdon A-kurssitutkintoa, mm. Bachin Magnificatin sävelin, mikä oli uusi ja innostava aluevaltaus. Kesäkuussa pääsemme esittämään Eurajoki Bel Canto -festivaaleilla Brahmsin Ein deutsches Requiemin, mitä odotan innolla. Brahmsin musiikki on perinteisesti ollut niin ”Somnium-kamaa” kuin voi olla. Kokeneena orkesterimuusikkona nautin a cappella -ohjelmiston ohella myös orkesterisäestyksellisen musiikin esittämisestä. On aina niin siistiä huomata, mihin kaikkeen kuorona voimmekaan venyä!
***
Somniumin rikkaus on ollut kautta aikojen se, että kuoron laulajistossa on mukana kokeneiden kuorolaulajien lisäksi paljon myös musiikin ja erityisesti laulun ammattiopiskelijoita. Tämä tuo kuoron sointiin muhkeutta ja vaikuttaa varmasti myös siihen pieteettiin, jolla hommia hoidetaan. On ihanaa, ettei Somniumissa tarvitse himmailla ja peitellä omaa ääntään. Toki laulun opiskelu on tuonut haasteita myös omaan tekemiseeni. Kun itse aloitin laulutunneilla lähes käymättömänä untuvikkona Somniumissa, minut laitettiin naisäänien bassopäähän, kakkosalttoon. Alaäänien tykittely onnistuu kyllä vieläkin, mutta alettuani käydä laulutunneilla ahkerammin minusta onkin kuoriutunut sopraano. Tämä tuottaa tietenkin haasteita, kun päivittäin treenailee tuntikausia kopissa sopraano-ohjelmistoa ja kerran viikossa pitäisi kuitenkin pystyä mörisemään matalia taajuuksia, jotka eivät enää tunnu itselle luontevimmalta laulettavalta. Ehkä täältä alttopäädystä vielä jonain päivänä noustaan!
Kuten jo sanottukin, Somniumissa musiikkia tehdään tinkimättömän ammattimaisesti. On ollut ilo huomata, miten kuoro on kasvanut teineistä aikuisiksi yhdessä ja miten se näkyy myös musiikin tekemisessä. Enää Somniumille tyypillinen ”hoitaminen” ei tarkoita vain eläimellistä forte-paikkojen tuuttaamista, vaan myös sitä, että pidetään maaginen jännite yllä herkissä pianissimo-kohdissa. Vaikka muheva romantiikan ajan kuoromusiikki onkin perinteisesti ollut Somniumille ominta alaa, mielestäni kuoromme on kehittynyt erityisesti viime vuosien aikana musiikilliseksi kameleontiksi, joka yllättää välillä itsensäkin onnistuessaan sellaisen ohjelmiston parissa, jonka ei kuvittelisi olevan sitä takuuvarmaa Somnium-ohjelmistoa.
Odotan innolla kaikkea jännittävää, mitä juhlavuosi vielä tuo tullessaan! Brahmsin jälkeen koittaa elokuinen kisamatka Italiaan Arezzoon, josta olen erityisen innoissani. Kilpailuissa esiintymisessä on aina oma erityinen fiiliksensä ja kilpailuhenkisenä ihmisenä nautin kovasti siitä, kun saa pistää parastaan paineen alla. En malta myöskään odottaa Alex Freemanin tilausteoksen kimppuun pääsemistä. On kiehtovaa nähdä ja kuulla, millaisen Somniumille kustomoidun teoksen Alex on säveltänyt.