On taas aika jakaa somniumlaisten tarinoita kuororivien takaa. Huilisti Martta Jämsä lauloi Somniumissa vuosina 2013-2014, kunnes opiskelukiireet pakottivat jäämään pois kuoroharrastuksesta. Somnium veti kuitenkin niin voimakkaasti puoleensa, että tänä syksynä hän teki paluun joukkoomme! Mikä sai tekemään päätöksen paluusta, ja miten Somnium on mahdollisesti muuttunut tässä välissä?
On ihanaa olla taas kuoron riveissä! Olen kaivannut yhdessä laulamista tosi paljon. Somniumissa on yhä sama kunnianhimoinen tekeminen, korkea taso ja tiivis porukka. Kuoro oli tosi hyvä jo silloin kun olin ensimmäistä kertaa mukana, mutta soundi on syventynyt ja taso noussut entisestään näiden vuosien aikana. Silloin vielä nuori kuoro on kasvanut ja kypsynyt ja monista laulajista on tullut ammattimuusikoita.
Olen kuullut Somniumia aina silloin tällöin näiden vuosien aikana ja kuoron soundi on joka kerta nostattanut kylmät väreet. Lopullinen päätös palaamisesta syntyi, kun pääsin alumnina laulamaan Somniumin riveissä kuoron 10-vuotisjuhlakonsertissa viime marraskuussa. Yhdessä laulamisen voima iski silloin oikein kunnolla ja tajusin, että tätä olen kaivannut. Pelkäsin, ettei minua enää oteta takaisin, kun taso oli noussut niin paljon. Onneksi kuitenkin sain jatkaa!
Aloitin Somniumissa vuonna 2013, sinä syksynä, jolloin muutin Helsinkiin opiskelemaan huilunsoittoa. Olin harrastanut laulua sivuaineenani musiikkiopistossa sekä ollut mukana kuoroissa. Halusin hyvään kuoroon jatkamaan harrastusta ja olin kuullut Somniumista paljon hyvää. Kuorossa oli tavoitteellinen meininki, mikä oli mielestäni motivoivaa. Pääsin oikeasti haastamaan itseäni laulajana. Silloin laulaminen tuntui myös tärkeältä vastapainolta huilunsoiton ammattiopinnoille ja kuoro oli aina keidas opiskelukiireiden keskellä. Somnium oli silloinkin tosi tiivis porukka ja kuorolaiset olivat kavereita myös harjoitusten ulkopuolella. Juuri Helsinkiin muuttaneena oli kiva päästä mukaan tällaiseen yhteisöön! Olin muistaakseni noin puolitoista vuotta mukana, mutta opiskelu oli niin intensiivistä, että minun täytyi jättää kuoro. Onneksi nyt valmistumisen jälkeen on taas aikaa tehdä muutakin, kun kalenteri on vähän vakiintuneempi.
Valmistuin Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi joulukuussa 2019. Tällä hetkellä toimin freelance-muusikkona sekä huilunsoitonopettajana. Laulaminen on aina ollut minulle tärkeää, koska sen kautta saan tehdä musiikkia ilman samanlaisia paineita kuin oman instrumenttini kanssa. Laulaminen ja huilunsoitto myös tukevat toisiaan monella tavalla. Hengitystekniikka, tuen käyttö ja kropan resonanssin löytäminen ovat hyvin samankaltaisia molemmissa instrumenteissa. Usein huilua soittaessa ajattelen, miten laulaisin tämän fraasin. Laulaminen edustaa minulle luonnollista tapaa tehdä musiikkia, ja siksi siitä voi saada paljon inspiraatiota myös soittamiseen. Kaiken lisäksi yhdessä laulaminen hyvässä kuorossa on aivan maagista! Rakastan sitä tunnetta, kun äänet sulautuvat yhteen ja tulos on enemmän kuin osiensa summa.
VocalEspoon konsertissamme 17.10. kuullaan kolme upeaa teosta. Frank Martinin Messu on upeasti ja isosti soivaa musiikkia ja Songs of Ariel on kiehtovan mystinen teos. Pärtin kuoromusiikki on mielestäni aina ihanaa ja meditatiivista laulettavaa ja kuunneltavaa. Hieno kokonaisuus, jota on kiva laulaa!